Tauno Sarantola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tauno Johannes Sarantola (15. elokuuta 1930 Noormarkku3. syyskuuta 2006 Helsinki) oli rovasti, joka työskenteli useissa Helsingin seurakunnissa.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin koelyseosta 1950[1] ja vihittiin papiksi 1956.

Hän työskenteli ylioppilaspappina 1968–1961 ja Kulosaaren seurakunnan vt. kirkkoherrana 1961–1962. Oltuaan muutaman vuoden Meilahden seurakunnassa hänet valittiin 1967 Kulosaaren kirkkoherraksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1985. Tämän jälkeen hän toimi Töölön seurakunnan kappalaisena eläkkeelle siirtymiseensä 1992 saakka.

Sarantola muistetaan sanavalmiina ja avarakatseisena. Hänen saarnansa käsittelivät sekä maailman isoja ongelmia että pienen ihmisen vaikeuksia. Kulosaaressa hän sai camillomaisen olemuksensa mukaan lempinimen ”Isä Tauno”.

Hänen pitkäaikainen harrastuksensa oli työskentely kristillisen taiteen parissa. Hän toimi Kristillisen kulttuurin liitossa eri johtotehtävissä 1957–1987. Hänen hallinnollisia kykyjään hyödynnettiin myös muissa kirkon tehtävissä. Hän sai kirkon kulttuuripalkinnon 1999.

  • [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Muistokirjoitus Helsingin sanomissa.
  • [2] Veli-Matti Hynninen: Ei mikä tahansa saari
  • [3] (Arkistoitu – Internet Archive) Kirkon kulttuuripalkinto rovasti Tauno Sarantolalle
  1. Anja Pankasalo (toim): 1919-1994 Helsingin Koelyseo – Töölön Yhteislyseo- Etu-Töölön yläaste ja lukio 75 vuotta, sivu 127, Helsinki 1994 ISBN 952-90-5512-9