Tauno Hannikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tauno Hannikainen
Tauno Hannikainen harjoittaa Helsingin kaupunginorkesteria vuonna 1953.
Tauno Hannikainen harjoittaa Helsingin kaupunginorkesteria vuonna 1953.
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1896
Jyväskylä
Kuollut12. lokakuuta 1968 (72 vuotta)
Helsinki
Ammatti kapellimestari, sellisti
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet selloView and modify data on Wikidata
Yhtyeet Hannikainen Trio

Tauno Heikki Hannikainen (26. helmikuuta 1896 Jyväskylä – 12. lokakuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen kapellimestari ja sellotaiteilija.[1] Oman arvionsa mukaan hän johti noin sataa huomattavaa orkesteria kaikissa maanosissa, ja häntä voi näin pitää ensimmäisenä kansainvälisen uran tehneenä suomalaiskapellimestarina[2].

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannikainen opiskeli sellonsoittoa Bror Perfeltin ja Ossian Fohströmin ohjauksessa vuosina 1914–1916 ja 1917–1918 ja Pablo Casalsin johdolla Pariisissa vuonna 1921 ja orkesterinjohtoa Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä vuosina 1924–1930. [3]

Hannikainen toimi kauden 1916–1917 Helsingin kaupunginorkesterin sellistinä, sitten Suomalaisen Oopperan johtajana 1922–1927 ja Turun kaupunginorkesterin johtajana 1927–1940.[2]

Vuonna 1940 Hannikainen matkusti vierailevaksi kapellimestariksi Yhdysvaltoihin, jonne hän sodan vuoksi jäi vuoteen 1950 saakka. Hän toimi siellä Bostonin sinfoniaorkesterin kapellimestarina, Duluthin sinfoniaorkesterin johtajana vuosina 1942–1947 ja sitten Chicagon sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina 1947–1950.[2] Hannikainen palasi Suomeen, kun Chicagon orkesterin johtoon nousi Rafael Kubelík, mikä oli Hannikaiselle suuri pettymys, kun hän ei odotustensa vastaisesti saanut itse paikkaa. Hän katsoi olevansa Kubelíkia arvostetumpi kapellimestari ja merkittävien konserttien kritiikin perusteella olikin, mutta hän johti paljon populaarikonsertteja ollessaan "adjacent conductor". Hän ei halunnut jäädä Kubelíkin alaiseksi, mutta jos valituksi olisi tullut joku hänen mielestään merkittävämpi, kuten Arturo Toscanini, Wilhelm Furtwängler tai Bruno Walter, hän olisi jäänyt.[4]American Conservatory of Music nimitti Hannikaisen kunniatohtoriksi vuonna 1950. Suomeen palattuaan Hannikainen toimi Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina 1951–1963.[3]

Hannikainen on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[5]

Tauno Hannikainen oli säveltäjä P. J. Hannikaisen poika. Hänen veljensä Ilmari, Arvo ja Väinö Hannikainen olivat myös merkittäviä konserttimuusikoita ja säveltäjiä. 1910-luvulla Hannikainen perusti veljiensä Ilmarin ja Arvon kanssa yhtyeen Hannikainen Trio.[3]


Arkistonauhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliskirjastoon on digitoitu Hannikaisen 621 nauhaa käsittävä kelanauhakokoelma, jossa on nauhoituksia hänen omista konserteistaan ja kollegoiden konserteista sekä perhekeskusteluja. Nauhoituksista monet ovat NEB-radioyhtiön lähetyksistä tehtyjä nauhoituksia ajalta, jolloin Hannikainen asui Yhdysvalloissa. Nauhoissa on eniten hänen omista esityksistään tehtyjä taltiointeja, muun muassa Chicagon kaudelta 1940-luvulta. Hannikaisen kuoleman jälkeen nauhat oli lahjoitettu Jyväskylän konservatoriolle, jolla ei kuitenkaan ollut varaa arkistoida niitä. Kapellimestari Tuomas Hannikainen löysi ne vuonna 2000 konservatorion rehtorin autotallista.[4]

Levytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 130. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  2. ↑ a b c Tauno Hannikainen kuollut. Helsingin Sanomat, 13.10.1968, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ a b c Ruth-Esther Hillila, Barbara Blanchard Hong: Historical Dictionary of the Music and Musicians of Finland, s. 116. Greenwood Publishing Group, 1997.
  4. ↑ a b Sirén, Vesa: Kadonnut aika soi kelanauhoilta. Helsingin Sanomat 5.1.2010, s. C 1. (Artikkelin maksullinen verkkoversio.)
  5. ↑ Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 14.7.2021. Viitattu 25.4.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lappalainen, Seija: ”Hannikainen, Tauno (1896–1968)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 548–550. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
  • Sirén, Vesa: Suomalaiset kapellimestarit: Sibeliuksesta Saloseen, Kajanuksesta Franckiin, s. 330–367. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21303-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tauno_Hannikainen&oldid=22910358”