Tauno Haapalainen
Tauno Haapalainen (ven. Тауно Хейкович Хаапалайнен, 19. syyskuuta 1908 Viipuri – 30. tammikuuta 1976[1]) oli neuvostoliittolainen kaunokirjallisuuden suomentaja.
Haapalainen syntyi työläisperheeseen. Hän kävi kansakoulun ja opiskeli ammattikoulussa. Perhe muutti vuonna 1926 Neuvostoliiton Kontupohjaan. Vuonna 1930 Haapalainen kutsuttiin puna-armeijaan. Asevelvollisuuden jälkeen hän työskenteli Neuvostoliiton Kaukoidässä, oli perustamassa Mys Šmidtan arktista asemaa ja osallistui radistina Tšeljuskin-laivan miehistön pelastamiseen, josta hänet palkittiin työn punaisen lipun kunniamerkillä.[1]
Vuonna 1940 Haapalainen alkoi opiskella viestintätekniikkaa. Opinnot keskeytti toinen maailmansota, jonka aikana Haapalainen korjasi sotilasradioasemia Moskovassa ja siirtyi sitten Uralille. Sodan jälkeen hän työskenteli Virossa ja muutti vuonna 1947 Petroskoihin.[1]
Haapalainen työskenteli vuodesta 1950 lähtien kääntäjänä ja toimittajana Karjalan kirjakustantamossa ja Progress-kustantamon suomenkielisessä toimituksessa. Hän on kääntänyt muun muassa venäläistä, neuvostoliittolaista ja virolaista kaunokirjallisuutta. Haapalainen hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1969.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Djužev, Ju.I.: Pisateli Karelii: Biobibliografitšeski slovar, s. 270. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3