Tauno Alava

Tauno Ensio Alava (9. kesäkuuta 1907 Ruokolahti – 12. huhtikuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen liikenneneuvos, joka teki elämäntyönsä Valtionrautateillä.

Hän suoritti keskikoulun oppimäärän Kouvolan suomalaisesta yhteiskoulusta 1923 ja kauppaopiston kurssin Kotkassa 1925. Hän kiinnostui urasta rautateillä palvellessaan alokkaana Kouvolassa, jossa hänen isänsä oli rautateillä töissä. Hän suoritti alustavan liikennevirkatutkinnon, harjoitteli Valtionrautateiden liikenneosastolla ja suoritti yleisen liikennevirkatutkinnon. Asevelvollisuus oli vielä kesken. Hän palveli Reserviupseerikoulussa jalkaväkilinjalla 1929 ja vannoi samana vuonna Rautatieopistolla VR:n virkavalan.

Rautateillä Alava aloitti linjasähköttäjänä 1930, minkä jälkeen hän työskenteli sähköttäjänä Mäntyharjulla 1935 ja kirjurina Kouvolassa 1936. Sotien aikana hän palveli Päämajan Rautatietoimistossa sekä toisen liikennepiirin yhteysupseerina. Rautatieupseerina hänelle tuli selviteltäväksi pulmallisiakin liikennekysymyksiä, jotka hän onnistui ratkaisemaan ja joista tuli hänelle suorastaan harrastus.

Sodan jälkeen Alava eteni piiritason tehtävistä ylöspäin. Hänet ylennettiin liikennetarkastajaksi Rautatiehallituksen liikenneosastolle Helsinkiin 1953, ja hän vannoi tuomarinvalan Rautatiehallituksessa 1964. Valtioneuvosto oikeutti hänet "hakemaan Valtionrautateiden liikenneosaston apulaisjohtajan virkoja ja yleisten ylennysperusteiden mukaan tulemaan nimitetyksi". Näin hänestä tuli 1960-luvun lopulla Rautatiehallituksen markkinointitoimiston apulaisjohtaja. Etenkin 1970-luvulla Alava keskittyi kuljetusten myyntitehtäviin ja markkinointiorganisaation ideoimiseen.

Alava ansioitui erityisesti tavaraliikenteen uudelleenjärjestelyissä. Häneltä löytyi ymmärrys, miten yhdistää eri kuljetusmuotoja toisiinsa ja kehittää niiden välistä yhteistoimintaa. Hän tunsi tie- ja meriliikennettä. Tästä oli suurta hyötyä satamaterminaalien suunnittelussa. Alavan aloitteesta rautateille luotiin uusi kappaletavara- ja vaunukuormaliikenteen kuljetusjärjestelmä, johon kuului yhteistoiminnan aloittaminen yksityisten kuorma-autoliikennöitsijöiden kanssa. Tällä rationalisoitiin jakelua ja kuljetuksia asiakkaiden ja rautatieasemien välillä (konttiliikenne).

Alava kirjoitti kuljetusalan oppi- ja käsikirjoja, avusti ammattijulkaisuja ja käsikirjoitti ja ohjasi dokumentteja. Hän sai Rautatiehallitukselta kirjoituspalkkiot Rautatiekäsikirjasta (1946) ja kappaletavaran kuljetuksia ja vaunukuormaliikennettä käsittelevistä teoksistaan (1957, 1959). Hän oli Rautatieliikenne-lehden taloudenhoitaja ja toimitussihteeri kolmenkymmenen vuoden ajan lehden perustamisesta lähtien ja virkauransa loppupuolella julkaisun päätoimittaja. Alava käsikirjoitti dokumenttifilmit Kappaletavaran koneellinen käsittely ja Nykyaikaista tavarankäsittelyä ja valokuvauksen harrastajana jopa ohjasi yhden filmin.

Alava toimi ammatillisissa järjestöissä ja oli Kouvolan kauppalanvaltuuston ja –hallituksen jäsen ja Kokoomuksen kansanedustajaehdokas vuonna 1948.

Alava laati uransa aikana suunnitelmia erityisesti Kymen- ja Vuoksenlaakson piirissä, joka oli Suomen rautateiden suurin teollisuuskeskittymä. Teollisuus ja elinkeinoelämä ymmärsivät Alavan kaltaisen virkamiehen ansiot, ja hänen arvonimianomuksensa allekirjoittaneiden nimiluettelo liikenneneuvokseksi muistuttaa elinkeinoelämän "Kuka kukin on" -listaa. Hänelle anoivat 1975 arvonimeä muun muassa vuorineuvokset Helge Haavisto, Jaakko Lehmus, R. Erik Serlachius, Kurt Swanljung, Veikko Vainio ja Mikko Tähtinen, ministeri Olavi J. Mattila, pääjohtaja Paul Paavela ja kansliapäällikkö Esko Rekola.

Liikenneneuvoksen arvonimi myönnettiin 1976. Sotilasarvoltaan hän oli reservin majuri.

Liikenneneuvos Tauno Alava on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.