Tarton kaupunginmuuri

Tarton kaupunginmuurin säilynyt osa Vapauden puistokadun ja Magasinikadun välissä.

Tarton kaupunginmuurin säilynyt osa yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tarton kaupunginmuurin rakennusaika on tuntematon. Tartto on yksi kuudesta Viron kaupungista, joihin on keskiajalla rakennettu muuri. Kirjallisia tietoja muurista ei ole, ja se on tuhoutunut lähes täysin, ensin 1700-luvun alun vihollisuuksissa, sitten vuoden 1763 tulipalon jälkeen purettiin loput. Tietoja on siten saatavissa vain arkeologisesta näkökulmasta.

Toomemäen piispanlinnasta on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1234. Tarton kaupunki syntyi vähitellen 1200-luvulla piispanlinnan alapuolelle. Piispanlinnaa ympäröi muuri ja vallihauta. Kaupunginmuurin pituus oli 2 145 metriä, ja siinä oli 27 tornia, joista yhdeksässä oli portti. Muuri alkoi piispanlinnan länsinurkasta, kiersi Toomemäen lännen ja pohjoisen kautta, laskeutui jokitasangolle ja kulki nykyisten katujen Lai ja Kroonuaia kohdalla kohti Emajokea. Sen jälkeen se kääntyi kaakkoon joen vartta ja kulki Magasinikatua ja Vapauden puistokatua kaakkoon Raatihuoneen torin poikki Poekadulle. Siellä muuri kääntyi lounaaseen ja jatkui piispanlinnan itäkulmaan saakka.

Asiakirjojen tuhoutumisen vuoksi kaupungin asemakaavasta on tietoja vasta 1600-luvulta, ja niiden perusteella tiedetään Tarton raatihuoneen myöhäiskeskiaikainen sijainti. Muurin rakennusaineena on käytetty kiveä, tiiliä ja tiilenkappaleita, maa-ainesta, ja kivien sitomiseen sekaan on kaadettu kalkkilaastia.

Muuri on kuvattu Tarton vaakunassa. Muurin viereen rakennettiin 1793 talo, Barclay de Tollyn talo, jota nykyisin usein sanotaan Tarton Pisan torniksi, sillä se kallistuu sille puolelle, jolta se tukeutuu paaluihin. Joen puolella taloa tukee kaupunginmuuri.

Lähteet

• Rivo Bernotas: Medieval Town Wall of Tartu in the Light of Recent Research. Estonian Journal of Archaeology, 2011, nro 1. doi:10.3176/arch.2011.1.04 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (karttapiirros s. 58)