Tarjouslaatikko

Tarjouslaatikko

Tarjouslaatikko on apuväline, jota käytetään tarjoamiseen bridgessä, yleensä kuitenkin pelattaessa sen suosituinta muotoa eli kilpailubridgeä. Niitä on erikokoisia. Ne ovat yleensä muovisia laatikoita, joissa on kaksi paikkaa tarjouslapuille. Toinen 35 kortille, joissa on tarjousvärien symbolit sekä taso ja toinen muille tarjouksille, joita voidaan tarjota useammin kuin vain kerran eli passille, kahdennukselle ja vastakahdennuksille sekä muille korteille.

Tarjouslaatikko on keksitty Ruotsissa vuonna 1962 ja niitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1970 järjestetyissä bridgen MM-kilpailuissa Tukholmassa. Niiden käyttö levisi lopulta Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja ympäri maailmaa, ja nyt ne ovat käytännössä korvaamattomia apuvälineitä kerhopelien ja kilpailujen lisäksi jopa kotipeleissäkin.

Tarjouslaatikoiden käytöstä syntyy useita etuja verrattuna suulliseen tarjoamiseen: se vähentää huoneen melutasoa, estää tarjousten kuulumisen naapuripöytiin, mahdollistaa tarjoussarjan helpomman tarkistamisen ja vähentää mahdollisuutta siirtää luvatonta tietoa pelaajan parille (tarkoituksellisesta tai ei) käytöksellä tai puhetyylillä.

Rakenne

Tarjouslaatikko on yleensä muovinen laatikko, joissa on kaksi paikkaa tarjouslapuille. Toinen 35 kortille, joissa ovat tarjousvärien symbolit, joita ovat risti, ruutu, hertta, pata ja sangi, sekä taso yhdestä seitsemään. Jokaiseen näistä 35 tarjouskortista on muotoiltu pieni ulkonema ja ne on aseteltu tarjouslaatikkoon lomittain siten, että niistä jokainen voidaan helposti ottaa laatikosta ja asettaa pöydälle.

Toinen paikka on täytetty passeilla (yleensä 6-10 kappaletta ja usein vihreitä), muutamilla kahdennuksilla (punaisia, yleensä merkitty X tai D) ja vastakahdennuksilla (sinisiä merkitty XX). Kortit Alert (vaalean tai tumman sininen), Stop (punainen) ja mahdollinen kilpailunjohtaja-kortti (oranssi merkitty TD) voivat olla myös tässä paikassa tai kolmannessa paikassa tarjouslaatikon takaosassa. Jokaiselle neljälle pelaajalle on oma laatikkonsa sijoitettuna yleensä pöydän reunoille pelaajan oikealle puolelle. Kun pelataan kilpailubridgeä turnauksissa, laatikot voivat olla pöydissä kiinnitettyinä. (Vasenkätisten tarjouslaatikot voivat olla vastakkaisella puolella oikeakätisten omiin verrattuna ja siksi he saattavat joutua kantamaan omaa irrallista laatikkoa kilpailun ajan jos pöytien laatikot ovat kiinteitä).

Tarjouslaatikot ovat yleensä kahta päätyyppiä: yleisempiä vapaasti liikkuvia laatikoita, jotka sijoitetaan pöydälle lähelle kulmia ja pienempiä pöydän reunaan pienellä puristimella kiinnitettäviä laatikoita. Jälkimmäisen etu on se, että se ei vie tilaa pöydällä, mutta se voi olla tiellä vaikeuttaa pelaajien kulkua tuolille ja tuolilta pois, joten se vaurioituu helpommin. Joissakin turnauksissa on L-muotoinen metallinen kiinnike, joka on liu'utettu pöydän kannen alle kulmiin, jättäen sen toisen pään pystyyn. Tämän pieneen uraan laitetaan vapaasti liikuteltava laatikko, joka sitten toimii kuten puristinkäyttöiset laatikot. Vaihtoehtoinen tapa on käyttää sivupöytiä, jonne tarjouslaatikot, virvokkeet ja muut tavarat voidaan asettaa pelipöydän tilan säästämiseksi. Varastointia varten laatikot ovat usein taitettavia siten, että tarjouslaput sisältävän osan on mahdollista kaataa käännettävän kannen alle ja siten tarjouslaput jäävät laatikon sisälle kokonaan. Tai joissakin laatikkotyypeissä saattaa olla erillinen kansiosa, joka asetetaan tarjouslappujen päälle.

Tarjouskortit tehdään yleensä pahvista tai ohuesta muovista, kuten pelikortitkin. Pahviset kestävät paremmin kulumista (erityisesti silloin, kun ovat muovilla pinnoitettuja), kun taas muoviset ovat vastustuskykyisempiä repeytymiselle. Valmistajat tarjoavat myös tarjouslappuja laatikoista erillään ostettuina. Joskus laatikon mukana annetaan ylimääräinen yhden ristin kortti, sillä se vahingoittuu sijaintinsa vuoksi hepoiten.

Historia

Päättynyt tarjoussarja tarjouslaatikolla

Bridgen tarjoussarja koostuu tarjouksista (varsinaiset tarjoukset, pass, kahdennus tai vastakahdennus), joita pelaajat tekevät vuorollaan, kunnes tarjoussarja päättyy kolmeen peräkkäiseen passiin (tai neljään jos kaikki pelaajat passaavat). Muutoksessa huutokauppabridgestä nykyaikaiseen bridgeen tarjouksista on tullut monimutkaisempia aste asteelta ja sopimukselliset tarjoukset kestivät usein monia tarjouskierroksia. Pitkät tarjoussarjat olivat hankalia muistaa ja tarkastella. Lisäksi tarjoukset saattoivat kuulua muihin pöytiin ja aiheuttivat melua.

Tarjouslaatikot kehitti ruotsalainen Gösta Nordenson ja ensimmäisen kerran niitä käytettiin Tukholman MM-kisoissa vuonna 1970. Eric Jannersten, ruotsalainen seurapelaaja ja hänen perustama Euroopan suurin bridgelaitteiden valmistaja Jannersten Förlag AB ostivat tuotteen patentin vuonna 1970 ja hänet voidaan sanoa yhdeksi tarjouslaatikon keksijöistä. Kuitenkin patenttia on kiistetty Ruotsin bridgeliitolle.

Pian niistä tuli suosittuja Euroopassa ja pienen vastustuksen jälkeen Yhdysvaltojenkin bridgekerhoissa. Vuodesta 2006 ne ovat olleet käytännössä välttämätön osa kilpailubridgeä ja jopa monet eräbridgen pelaajat käyttävät niitä pelatessaan kotona.