Tarhaukonhattu
| Tarhaukonhattu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Ukonhatut Aconitum |
| Laji: | × stoerkianum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aconitum × stoerkianum |
|
| Katso myös | |
Tarhaukonhattu (Aconitum × stoerkianum) on monivuotinen leinikkikasvi. Kasvi on myös vanha, perinteinen koristekasvi. Risteymälajin vanhemmat ovat mahdollisesti huppu-ukonhattu (Aconitum napellus) ja Aconitum variegatum.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarhaukonhattu on vankkavartinen ja kasvaa 80–150 senttimetriä korkeaksi. Varren yläosa on kalju. Juurakko on mukulamainen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia tai aivan ylimmät ruodittomia. Tummanvihreän lehden lapa on kolmisorminen, lehdykät kapeahkoja, 2–3-jakoisia ja hampaisia. Kukinto on lähes aina haarova, melko harsu ja kalju terttu. Karvaiset kukkaperät ovat tavallisesti kukkia pitempiä. Isot, vastakohtaiset kukat ovat sinisiä tai sinisen ja valkoisen kirjavia. Kukan verhiö on teriömäinen ja viisilehtinen. Verholehti on kypärämäinen, leveytensä korkuinen tai hieman leveyttään korkeampi ja kooltaan 11–20 x 12–20 mm. Reunoja lukuun ottamatta verholehti on kalju. Terälehdet ovat muuntuneet mesilehdiksi, joista kaksi ylintä ovat suorina mesikannuksina verholehden sisällä. Muut mesilehdet puuttuvat tai ovat hyvin pieniä. Tarhaukonhattu kukkii Suomessa heinäkuusta syyskuuhun. Kukinnan jälkeen kukkiin muodostuu tavallisesti kolme, joskus neljä tai viisi heikosti kehittynyttä ja siemenetöntä tuppiloa. Muiden ukonhattujen tapaan koko kasvi on hyvin myrkyllinen.[1]
Tarhaukonhattu muistuttaa suuresti toista yleisesti viljeltyä ukonhattulajia, aitoukonhattua (A. napellus subsp. lusitanicum).[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin tarhaukonhattu on peräisin Keski-Euroopasta, mutta on levinnyt monin paikoin alkuperäisen esiintymisalueensa ulkopuolelle viljelykarkulaisena.[1] Suomessa tarhaukonhattua kasvatetaan koristekasvina, ja sitä voi tavata villiintyneenä viljelyjäänteenä tai -karkulaisena Keski-Lappia myöten.[1][3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljelykarkulaisena tarhaukonhattua tavataan pihoissa, puistoissa, pientareilla ja joutomailla.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarhaukonhattu on vanha koristekasvi, jota Suomessakin viljelty pitkään. Esimerkiksi Oulussa sitä on kasvatettu koristekasvina ainakin 1800-luvun puolivälistä saakka.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 69.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 70.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tarhaukonhatun levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.11.2011.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2003, s. 166.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 430.