Tarhakohokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarhakohokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: armeria
Kaksiosainen nimi

Silene armeria
L.

Synonyymit
  • Atocion armeria (L.) Raf.
Katso myös

  Tarhakohokki Wikispeciesissä
  Tarhakohokki Commonsissa

Tarhakohokki (Silene armeria) on punakukkainen kohokkikasvi. Lajia viljellään myös koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen tarhakohokki kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvi on pysty, kalju, sinivihreä ja yläosastaan tahmea. Aluslehdet ovat suikeita, varsilehdet ovat yli 1 cm:n levyisiä, puikeita ja sepiviä. Kukinto on monikukkainen ja huiskilomainen. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on kalju, noin 7 mm leveä ja siinä on noin 10 matalaa suonta. Terälehdet ovat lanttokärkisiä sekä väriltään ruusunpunaisia tai harvoin valkoisia. Suomessa tarhakohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[1]

Tarhakohokki puutarhassa.

Tarhakohokki on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, mutta on monin paikoin Euroopassa levinnyt puutarhoista luontoon.[2] Suomessa tarhakohokkia tavataan harvinaisena viljelykarkulaisena eripuolilla Suomea Kemin korkeudelle saakka.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa tarhakohokki viihtyy kallioilla, tienvarsilla ja joutomailla.[4]

Tarhakohokkia viljellään toisinaan puutarhakasvina.[2]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 119, 121.
  2. a b Den virtuella floran: Rosenglim (Silene armeria L.) Viitattu 2.9.2012. (ruotsiksi)
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 121.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 150.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]