Tarhakohokki
| Tarhakohokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Kohokit Silene |
| Laji: | armeria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Silene armeria |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tarhakohokki (Silene armeria) on punakukkainen kohokkikasvi. Lajia viljellään myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksivuotinen tarhakohokki kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvi on pysty, kalju, sinivihreä ja yläosastaan tahmea. Aluslehdet ovat suikeita, varsilehdet ovat yli 1 cm:n levyisiä, puikeita ja sepiviä. Kukinto on monikukkainen ja huiskilomainen. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on kalju, noin 7 mm leveä ja siinä on noin 10 matalaa suonta. Terälehdet ovat lanttokärkisiä sekä väriltään ruusunpunaisia tai harvoin valkoisia. Suomessa tarhakohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarhakohokki on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, mutta on monin paikoin Euroopassa levinnyt puutarhoista luontoon.[2] Suomessa tarhakohokkia tavataan harvinaisena viljelykarkulaisena eripuolilla Suomea Kemin korkeudelle saakka.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnossa tarhakohokki viihtyy kallioilla, tienvarsilla ja joutomailla.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarhakohokkia viljellään toisinaan puutarhakasvina.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).