Tarhakielo
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Tarhakielo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
| Alaheimo: | Nolinoideae |
| Suku: | Torvikielot Polygonatum |
| Laji: |
× hybridum Brügger |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tarhakielo eli tarhakalliokielo (Polygonatum × hybridum)[1] on torvikielojen sukuun kuuluva risteymälaji, jota viljellään koristekasvina. Sen kantalajit ovat lehtokielo (Polygonatum multiflorum) ja kalliokielo (Polygonatum odoratum).
Tarhakielo kasvaa kantalajejaan kookkaammaksi, 50–100 senttimetriä korkeaksi ja muodostaa joskus laajoja kasvustoja. Sen varsi on tyveltä liereä ja yläosasta särmikäs. Kukat ovat lehtihangoissa 1–5 kukan ryhminä, verrattuna kantalajeihin kalliokielon kukkaryhmässä on 1–2 ja lehtokielon 2–5 kukkaa. Heteen varsiosa eli palho on lyhytkarvainen. Risteymä on yleensä marto.[2][3]
Suomessa tarhakielo on melko harvinainen. Siitä on jonkin verran havaintoja maan länsi- ja lounaisosassa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 686. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Kasviatlas 2020: Tarhakielon (Polygonatum ×hybridum) levinneisyys Suomessa.