Tarhakielo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tarhakalliokielo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarhakielo
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Parsakasvit Asparagaceae
Alaheimo: Nolinoideae
Suku: Torvikielot Polygonatum
Laji: × hybridum
Brügger
Synonyymit
  • Polygonatum multiflorum × odoratum
Katso myös

  Tarhakielo Wikispeciesissä
  Tarhakielo Commonsissa

Tarhakielo eli tarhakalliokielo (Polygonatum × hybridum)[1] on torvikielojen sukuun kuuluva risteymälaji, jota viljellään koristekasvina. Sen kantalajit ovat lehtokielo (Polygonatum multiflorum) ja kalliokielo (Polygonatum odoratum).

Tarhakielo kasvaa kantalajejaan kookkaammaksi, 50–100 senttimetriä korkeaksi ja muodostaa joskus laajoja kasvustoja. Sen varsi on tyveltä liereä ja yläosasta särmikäs. Kukat ovat lehtihangoissa 1–5 kukan ryhminä, verrattuna kantalajeihin kalliokielon kukkaryhmässä on 1–2 ja lehtokielon 2–5 kukkaa. Heteen varsiosa eli palho on lyhytkarvainen. Risteymä on yleensä marto.[2][3]

Suomessa tarhakielo on melko harvinainen. Siitä on jonkin verran havaintoja maan länsi- ja lounaisosassa.[4]

  1. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
  2. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  3. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 686. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  4. Kasviatlas 2020: Tarhakielon (Polygonatum ×hybridum) levinneisyys Suomessa.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]