Siirry sisältöön

Varsinais-Suomen susisurmat 1880–1881

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tappajasusi)

Varsinais-Suomen susisurmat 1880–1881 olivat sarja tapahtumia, joissa sudet surmasivat 21–22 lasta Varsinais-Suomessa. Tapahtumat ovat ainutlaatuisia Suomen historiassa, sillä vastaavan laajuisia ihmisiin kohdistuneita susivahinkoja ei ole dokumentoitu muualta.[1]

Tapausten tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1880-luvun Varsinais-Suomessa yhteiskunnalliset muutokset vaikuttivat ihmisen ja suden suhteeseen. Hirvien paikallinen sukupuutto liiallisen metsästyksen takia ja kasvava karjatalous toivat sudet lähemmäs ihmisasutusta. Pientilojen karja laidunsi vapaana metsissä, ja pellot oli aidattu pistoaidoin.[2]

Tapahtumakulku ja tulkinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen dokumentoitu tapaus sattui tammikuussa 1880 Kalannissa, missä susi surmasi 8-vuotiaan Karl Johan (Kalle) Hörnbergin. Tapauksia dokumentoitiin tarkasti kirkonkirjoihin, joissa merkintänä saattoi olla "äten af varg" (suden syömä), ja viranomaisten raportteihin.[1][2]

Tapahtumista on esitetty kaksi päätulkintaa. Yhden teorian mukaan kyseessä oli poikkeuksellinen yksilö: suuri, takkukarvainen ja kirjava susi, jonka käytös poikkesi merkittävästi tavallisten susien käyttäytymisestä. Viranomaiset epäilivät sen olleen mahdollisesti sirkuksesta karannut susi tai koirasusi. Eläimellä havaittiin myös hammassairaus.[3] Toisen tulkinnan mukaan kyseessä oli Mynämäen seudulla reviiriään pitänyt lauma, jota johtava pilkullinen naarassusi oppi käyttämään lapsia saaliinaan.[2]

Yhteiskunnallinen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat herättivät laajaa huomiota suuriruhtinaskunnassa. Viranomaiset järjestivät laajoja jahteja, joista suurimpaan osallistui pelkästään Marttilan kunnasta 1700 henkilöä. Fennomaaneille oli kiusallista, että avuksi jouduttiin lopulta kutsumaan venäläisiä ammattimetsästäjiä (lukaaseja). Rukoilevaiset järjestivät rukoushetkiä susien häätämiseksi, tulkiten tapahtumat antikristuksen ilmentymäksi.[2]

Merkittävä selviytymistarina on Halikossa tapahtunut kohtaaminen, jossa 9-vuotias Ida Laakso pelastui ohikulkijan väliintulon ansiosta. Laakson kertomus nauhoitettiin vuonna 1955, ja hänelle pystytettiin muistomerkki Vaskiolle 1997.[1]

Tapaukset päättyivät tammikuussa 1882, kun venäläinen ammattimetsästäjä ampui epäillyn suden Nousiaisissa.[1] Tämän jälkeen vastaavia tapauksia ei enää raportoitu alueella, ja 1900-luvulle tultaessa sudet olivat käytännössä kadonneet Lounais-Suomesta. Alueelle sudet palasivat vasta 2000-luvulla.[2]