Tapanilan joukkoraiskaus

Raiskaus tapahtui lähellä Tapanilan rautatieasemaa.

Tapanilan joukkoraiskauksessa kolme ulkomaalaistaustaista nuorta raiskasi vuonna 2015 naisen Tapanilan rautatieaseman läheisyydessä. Syyttäjä haki jutun suuren julkisuuden takia tuomioon päätöksen korkeimmasta oikeudesta. Oikeus tuomitsi vuonna 2017 täysi-ikäisen henkilön raiskauksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja kaksi alaikäistä nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Rikos nosti runsaasti keskustelua siitä miten media saa kertoa rikoksista, seksuaalirikoksista annetuista rangaistuksista sekä ulkomaalaisten osuudesta seksuaalirikoksissa. Rikos nosti sillä ratsastaneen MV-lehden julkisuuteen.

Tapahtumien kulku

9. maaliskuuta 2015 yli 20-vuotias nainen nousi iltayhdeksältä Tikkurilasta Helsinkiin päin menevään lähijunaan. Raiskaukseen johtaneet tapahtumat alkoivat junassa, jossa viiden 15–18-vuotiaan nuorukaisen joukko alkoi ahdistella naista. Nainen jäi pois junasta Tapanilan asemalla, minkä jälkeen nuoret miehet jatkoivat ahdistelua. Lyhyen matkanteon jälkeen osa miehistä esti naisen liikkumisen ja tunkeutui hänen kehoonsa käsin.

Oikeudenkäynti

Huhtikuussa 2015 viittä nuorta miestä vastaan nostettiin rikossyyte. Heistä yhtä syytettiin törkeästä raiskauksesta ja neljää muuta nuorena henkilönä tehdystä törkeästä raiskauksesta. Asian pääkäsittely alkoi Helsingin käräjäoikeudessa 4. toukokuuta 2015. Oikeudenkäynti määrättiin salaiseksi uhrin pyynnöstä. Perusteena käsitellä tapaus ilman yleisöä oli myös että osa syytetyistä oli alle 18-vuotiaita.

Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa 23. kesäkuuta 2015, jolloin kolmelle syylliseksi katsotulle nuorelle miehelle langetettiin ehdolliset vankeusrangaistukset, joiden pituus vaihteli vuodesta vuoteen ja neljään kuukauteen vankeutta. Toisin kuin syyttäjä oli vaatinut, tuomiot tulivat perusmuotoisesta raiskauksesta. Käräjäoikeus lievensi tuomioita rikoksen saaman poikkeuksellisen julkisuuden perusteella. Käräjäoikeus vapautti kaksi poikaa syytteestä kokonaan, koska katsoi, etteivät nämä osallistuneet tekoon.

Syyttäjä valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, koska syyttäjän mukaan vuosi ehdollista vankeutta oli vääränlainen viesti raiskausrikoksesta, joka tapahtui julkisella paikalla ja usean tekijän voimin. Syyttäjä oli myös eri mieltä käräjäoikeuden perustelusta, että sormilla tunkeutumalla tapahtunut raiskaus ei voisi olla törkeä. 11. huhtikuuta 2016 Helsingin hovioikeus katsoi, että kyseessä oli törkeä raiskaus ja korotti tekoaikaan 18-vuotiaan henkilön tuomiota kahteen vuoteen ja neljään kuukauteen ehdotonta vankeutta. Kaksi alaikäistä syytettyä saivat vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliset rangaistukset. Hovioikeus otti kohtuuttomiin mittasuhteisiin nousseen julkisuuden huomioon rangaistuksia lieventävänä seikkana, kuten käräjäoikeuskin oli ottanut. Hovioikeus oli samaa mieltä käräjäoikeuden kanssa ja katsoi, että vain kolme viidestä paikalla olleesta tekijäksi epäillystä henkilöstä oli syyllistynyt raiskaukseen.

Syyttäjä haki hovioikeuden tuomioon valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, minkä yhtenä perusteluna oli selkeän käytännön saaminen julkisuuden vaikutuksesta tuomioihin. Kesäkuussa 2016 korkein oikeus myönsi valitusluvan sekä syyttäjälle että tekohetkellä täysi-ikäiselle ehdottoman vankeusrangaistuksen saaneelle. 12. lokakuuta 2017 korkein oikeus katsoi, että kyseessä oli törkeän raiskauksen sijaan perusmuotoinen raiskaus ja alensi täysi-ikäisen tekijän tuomiota kahdella kuukaudella, jolloin rangaistuksen pituudeksi tuli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ehdotonta vankeutta. Rangaistusta alentavana seikkana otettiin huomioon tekijöiden nuori ikä ja poikkeuksellinen julkisuus. Tuomio oli erimielinen, sillä viidestä oikeusneuvoksesta kaksi olisi tuominnut ankaramman rangaistuksen ja yksi lievemmän.

Reaktiot

Nettikirjoittelu

Tapanilan raiskaustapauksesta keskusteltiin internetin keskustelupalstoilla jopa poikkeuksellisen rajusti, ja keskusteluissa nostettiin myös voimakkaasti esiin epäiltyjen maahanmuuttajatausta. Erityisen rajua keskustelu oli poliisin mukaan Mitä Vittua? -sivustolla. Sivusto ratsasti rikoksella saadakseen näkyvyyttä ja osa sen julkaisemista asioista oli keksittyjä. Sosiaalisen median kirjoittelun vuoksi keskusrikospoliisi otti tietyt sivustot tehostettuun seurantaan.

Muutama päivä teon jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi lista raiskauksesta epäiltyjen nimistä. Helsingin poliisin mukaan pakkokeinoasioissa poliisilla on lakiin perustuva velvoite laatia lista, jossa on epäiltyjen nimet ja syntymäajat. Valtionsyyttäjä Jukka Rapen mukaan lain käyttö on lähtökohtaisesti julkista, ja siksi epäiltyjen nimet ovat julkisia, vaikka luotettava media ei rikoksesta epäiltyjen nimiä julkaisekaan. Myöhemmin sekä käräjä- että hovioikeus käyttivät tapauksen saamaa julkisuutta, lähinnä sosiaalisessa mediassa, rangaistuksen lieventämisperusteena. MTV:n rikostoimittaja Jarkko Sipilän mukaan poliisin olisi pitänyt tiedottaa epäillyn rikoksen tekotavasta tarkemmin viimeistään siinä vaiheessa, kun nettikeskustelu roihahti.

Suomen somalialaisten liiton varapuheenjohtajan mukaan voimakas nettikirjoittelu Tapanilan tapauksesta lisäsi jonkin verran Suomen somaleihin kohdistuvaa häirintää, joka ilmeni esimerkiksi epäasiallisena huuteluna.

Kansalaisaloite

Tapanilan raiskaustapaus toi lisäkannatusta kansalaisaloitteelle, jossa vaadittiin muutoksia lakiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisesta. Kansalaisaloitteen allekirjoittajien määrä syöksähti nopeaan nousuun sen jälkeen, kun poliisi tiedotti pidättäneensä ulkomaalaistaustaisia nuoria epäiltynä naisen raiskauksesta, ja aloite keräsi eduskuntakäsittelyyn vaaditut 50 000 nimeä.

Kansalaisaloitteen tavoitteena oli kiristää lainsäädäntöä rikokseen syyllistyneiden ulkomaalaisten karkotuksesta, mutta eduskuntakäsittelyssä kävi ilmi, että aloite oli muotoiltu väärin ja se olisi jopa vaikeuttanut karkottamista. Eduskunta päätti hylätä kansalaisaloitteen.

Ulkomaalaisten rikokset

Tapanilan joukkoraiskaus nosti keskusteluun eron kantasuomalaisten ja ulkomaalaisten raiskausten määrissä. Vuonna 2014 valmistuneen selvityksen mukaan afrikkalaissyntyisten tekemien raiskausrikosten määrä oli suhteessa 12-kertainen kantaväestöön verrattuna. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden kohdalla määrä oli 13-kertainen. Oikeusministeriön vuoden 2012 selvityksen mukaan joka kolmas raiskausrikoksesta tuomittu on ulkomaalaistaustainen. Törkeissä tekomuodoissa osuus on jopa 41 prosenttia. Maahanmuuttajataustaiset ovat yliedustettuina myös rikoksen uhreina, sillä erityisen uhan raiskausrikokset muodostavat afrikkalaistaustaisille ja aasialaisille naisille.

Tapanilan raiskaustapauksen uutisoinnin yhteydessä nousi keskusteluun myös kysymys siitä, milloin ihmisen etninen tausta voidaan tuoda esiin rikosuutisissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat oli ensin julkaissut sivuillaan poliisin tiedotteen sellaisenaan, mutta myöhemmin poistanut uutisesta epäiltyjen taustaan viittaavan määritelmän. Helsingin Sanomat perusteli poistoa sillä, että toisaalta viestimillä on tärkeä tiedonvälitykseen liittyvä tehtävä, mutta toisaalta viestimien on vältettävä ilmaisuja, jotka voivat leimata kokonaisia kansanryhmiä.

Seksuaalirikosten rangaistukset

Vuorokausi sen jälkeen kun käräjäoikeus oli tuominnut kolme raiskaukseen syyllistynyttä ehdolliseen vankeuteen, oikeusministeri Jari Lindström kertoi nopeuttavansa Sipilän hallitusohjelmaan kirjattua rangaistusten oikeudenmukaisuuden tarkastelua. Hallitusohjelman mukaisesti oli tarkoitus varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Julkisuudessa professorit kuitenkin moittivat Lindströmin toimintaa, koska heidän mukaansa rangaistuksen oikeudenmukaisuuden varmistaminen kuuluu riippumattomille tuomioistuimille.

Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikoksista annetaan liian usein ehdollisia vankeusrangaistuksia.