Tapaen taistelu (88)
| Tapaen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Domitianuksen Daakian sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
? | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
? |
? | ||||||
| |||||||
Tapaen taistelu käytiin vuonna 88 Lucius Tettius Julianuksen johtamien roomalaisten ja daakialaisten joukkojen välillä. Taistelussa Rooman armeija onnistui lyömään kuningas Decebaluksen johtamat daakialaiset, mutta talven tulo esti Julianusta hyödyntämästä menestystään ja etenemästä Daakian pääkaupungin, Sarmizegethusan porteille asti. Roomalaiset joutuivat palaamaan takaisin Tonavan eteläpuolelle, Moesiaan.
Daakialaiset olivat kuninkaansa johdolla tehneet vuosikausia ryöstöretkiä Tonavan yli Rooman hallitsemaan Moesiaan. Vuonna 85 provinssin maaherra Gaius Oppius Sabinus kuoli tällaisessa hyökkäyksessä. Keisari Domitianus organisoi heti vastatoimenpiteitä daakialaisten uhkaa vastaan ja vuosina 85-86 järjestetyt rangaistusretkikunnat Daakiaan sujuivat hyvin, kunnes keisarin pretoriaaniprefekti Cornelius Fuscus sai surmansa Tapaessa daakialaisten väijytettyä hänen joukkonsa. Tiettävästi roomalaiset menettivät myös yhden kokonaisen legioonan, muttei ole täysin varmaa minkä.[3] Kostaakseen Fuscuksen tappion, roomalaiset valmistelivat uutta sotaretkeä vuodeksi 88. Joukkoja irrotettiin muista provinsseista ja yhteensä sotaretkeen osallistui noin kuusi legioonaa.[4]
Domitianus ei kuitenkaan pystynyt johtamaan tätä huhujen takia, jotka kertoivat vallankaappausyrityksestä Roomassa. Hän joutui palaamaan takaisin Roomaan ja jätti kenraalinsa Lucius Tettius Julianuksen armeijan komentoon. Julianus oli pätevä kenraali, joka oli palvellut jo Vespasianusta ja Titusta.[1]
Julianus johti joukkonsa Tonavan yli ja kohtasi pian daakialaisten armeijan Tapaessa, samassa paikassa missä Fuscus oli saanut surmansa edellisenä vuonna. Roomalaisen historioitsija Dio Cassiuksen mukaan Julianus antoi sotilaidensa maalata nimensä kilpiin, jotta heidät voitiin tunnistaa paremmin.[5] Taistelu päättyi lopulta roomalaisten voittoon, mutta koska talvi oli jo lähellä ja Julianus pelkäsi kokevansa saman kohtalon kuin Fuscus, hän ei hyödyntänyt menestystään.[6] Domitianus torjui aluksi Decebaluksen ehdottoman rauhan, mutta kun roomalaiset kohtasivat vastoiskäymisiä toisaalla, keisari joutui pikaisesti solmimaan rauhan daakialaisten kanssa.[1] Tilanne ei ratkennut, ennen kuin keisari Trajanus valloitti Daakian lopullisesti vuosina 101-102 ja 105-106.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bennett, Julian: Trajan: Optimus Princeps. Routledge, 1997. ISBN 0-415-165245 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bennett s. 29
- ↑ Livius.org Legio IIII Flavia Felix (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Joidenkin teorioiden mukaan Legio V Alaudae.
- ↑ Bennett s. 28-29
- ↑ Dio 67.10
- ↑ Roman Emperors - DIR Battle Descriptions