Tanja Niskanen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Peking 2022 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Sveitsi 2011 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Yhdysvallat 2017 | jääkiekko | |
Tanja Niskanen (s. 11. syyskuuta 1992 Juankoski) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edusti kolmea kautta lukuun ottamatta koko uransa kuopiolaista KalPaa.[1][2]
Pelattuaan jo nuorempana KalPassa[3][4] hän edusti kaudella 2008–2009 Alavuden Peli-Veikkoja[5], minkä jälkeen palasi KalPaan[6]. Hän siirtyi kesken kauden 2014–2015 Mestiksessä pelanneeseen Lapinlahden Luistin -89 -seuraan[7]. Kaudella 2015–2016 hän edusti JYP:iä[2], ja laukoi JYP:n Suomen-mestaruuden ratkaisseen maalin Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan kolmannen loppuottelun jatkoajalla[8]. Hänet valittiin tuolla kaudella SM-sarjan parhaaksi hyökkääjäksi ja All Stars -kentälliseen. Kaudesta 2016–2017 lähtien hän edusti jälleen KalPaa[2] uransa loppuun, kevääseen 2022 saakka[9]. Hänet valittiin Liigan parhaaksi pelaajaksi kaudella 2019–2020 sekä All Stars -kentälliseen kausilla 2018−2019 ja 2019–2020. Hän saavutti SM-hopeaa 2021.[2]
Niskanen pelasi kaikkiaan 276 SM-sarjan / liigan runkosarjan ottelua, joissa hän teki 233 maalia ja antoi 229 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän teki 69 ottelussa 58 maalia ja antoi 54 maalisyöttöä.[2]
Niskanen pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2008, 2009 ja 2010[1]. Ensimmäisen naisten maaottelunsa hän pelasi helmikuussa 2009 Saksaa vastaan[5]. Hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen Sveitsin MM-kilpailuissa 2011, joissa hän teki yhden maalin ja antoi kolme maalisyöttöä[10]. Hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen 2016 ja MM-pronssijoukkueeseen 2017[2]. Pyeongchangissa 2018 hän saavutti olympiapronssia.[11] Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[12][13] Hän kuului Suomen pronssijoukkueisiin MM-kilpailuissa 2021 ja olympialaisissa 2022.[2]
Hän pelasi 177 naisten maaottelua ja keräsi niissä tehopisteet 18+29=47. MM-kilpailuissa hän teki 32 ottelussa viisi maalia ja antoi kahdeksan maalisyöttöä, olympialaisissa hän pelasi 13 ottelua, ja antoi kaksi maalisyöttöä.[2][14]
Tanja Niskanen on sotilasarvoltaan alikersantti ja hänet on valittu Aliupseeriliiton Vuoden urheilijaksi 2019.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tanja Niskanen eurohockey.com. Viitattu 3.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Tanja Niskanen eliteprospects.com. Viitattu 27.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Leijonaleiri, 30.3.–1.4.2007, Kisakallio finhockey.fi. Arkistoitu 21.8.2011. Viitattu 14.6.2011.
- ↑ N18-maajoukkue otteluleirille Sveitsiin finhockey.fi. 26.3.2008. Arkistoitu 15.5.2008. Viitattu 14.6.2011.
- ↑ a b Naisleijonat aloittivat EHT-turnauksen voitolla yle.fi. 13.2.2009. Viitattu 14.6.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Naisten maajoukkue uudessa komennossa esiolympialaisiin yle.fi. 24.8.2009. Viitattu 14.6.2011.
- ↑ Ringettemestareiden uskomaton tarina jatkuu – tappiottomalla saldolla Mestiksen kärjessä! 24.1.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ JYP Naiset on Suomen mestari! ksml.fi. 9.3.2016. Viitattu 3.5.2017.
- ↑ Uransa olympiapronssiin päättänyt Tanja Niskanen kyynelehti tunteikkaassa haastattelussa: "On ollut ihan uskomaton matka". yle.fi. 16.2.2023. Viitattu 27.5.2023.
- ↑ Naisten MM-saldot – Michelle Karvinen pisteykkönen leijonat.fi. 25.4.2011. Arkistoitu 29.4.2011. Viitattu 14.6.2011.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 350. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Huikeatkin tavoitteet ovat saavutettavissa Ammattisotilas. Viitattu 6.3.2020.