Tangerin taistelu (1437)
| Tangerin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
kuvernööri Salat ben Salat[1] | |||||||
.svg){kind=small}
_(1554-1659).svg){kind=small}
Tangerin taistelu oli portugalilaisen Henrik Purjehtijan johtaman armeijan epäonnistunut yritys vallata merenidien hallitsema Tangerin kaupunki syyskuun ja lokakuun aikana vuonna 1437. Portugalilaisia innoitti sotaretkelleen Ceutan valtaus vuonna 1415, mutta Tangerissa kaupunkia ei vallattukkaan yhtä helposti. Sisämaasta saapunut merenidiarmeija piiritti portugalilaiset kaupungin piirittäjät. Henrik joutui lopulta lähtemään.
Prinssi Fernando jäi rauhanehtojen mukaisesti merenidien panttivangiksi ja merenideille luvattiin myös luopua Ceutasta. Portugalissa päätöstä luopumisesta ei kuitenkaan lopulta tehty. Fernando kuoli vankeudessa vuonna 1443 ja mahdolliselta näyttänyt Portugalin luopuminen Afrikasta ei toteutunutkaan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugali oli vallannut Ceutan Pohjois-Afrikan merenideiltä vuonna 1415 ja he olivat näin saaneet pysyvän aseman mantereella. Sulttaani Abu Said Uthman III:n yritys vallata kaupunki takaisin torjuttiin vuonna 1419 ja sulttaani murhattiin vuonna 1420. Valtaan nousi lapsihallitsija Abd al-Haqq II. Portugalin Juhana I:llä oli samaan aikaan jännitteitä Kastilian kanssa, mikä merkitsi taukoa taisteluihin Pohjois-Afrikassa.[2]
Juhana solmi rauhan Kastilian kanssa vuonna 1431, mutta jo 70-vuotiaana hän ei ollut erityisen halukas uusiin sotaretkiin. Juhana kuoli kaksi vuotta rauhan jälkeen ja kuninkaaksi nousi hänen poikansa Edvard- Uuden sotaretken innokas kannattaja oli Juhanan toinen poika prinssi Henrik. Myös nuorempi prinssi Fernando halusi niittää kunniaa, jota hänen veljensä olivat saaneet jo Ceutan valtauksen aikoihin. Monet pitivät jatkotoimia Marokossa liian kalliina Portugalille. Tätä kantaa kannattivat esimerkiksi prinssit Pedro ja Juhana. Laajentumista Pohjois-Afrikkaan kannattivat Porton, Lissabonin ja Algarven kauppiaat, mutta monet muut kaupungit vastustivat sitä.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningas Edvard päätti lopulta vuonna 1437 antaa luvan sotaretkelle, jonka kohteena oli Tanger. Henrik sai sotaretken komentajuuden ja Fernando varakomentajuuden. Henrikin johtama laivasto lähti Portugalista kesällä samana vuonna. Portugalilaisilla oli edessään kuitenkin useita ongelmia. Liikkeelle lähtenyt joukko oli pieni, ja Tangerissa puolustajat osasivat odottaa hyökkäystä etukäteen. Ceutan valtauksen kaltainen nopea voitto ei ollut mahdollinen. Sen sijaan Henrik joutui toteuttamaan kaupungin piirityksen.[2] Piiritys alkoi syyskuussa 1437.[1] Henrikin rakennettua omat varustuksensa kaupunginmuurien ulkopuolelle, Marokon sisämaasta saapui merenidien armeija. Merenidit piirittävät portugalilaiset piirittäjät ja katkaisivat näiden yhteyden merelle. Piirittäjiä piiritettiin viiden viikon ajan, kunnes Henrikin oli tunnustettava tappionsa. Portugalilaiset neuvottelivat merenidien kanssa turvallisen pääsyn laivoilleen heidän luvattuaan luovuttaa vuonna 1415 vallattu Ceuta takaisin. Prinssi Fernando otettiin panttivangiksi.[2] Piiritys oli päättynyt lokakuun puolella.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalissa kuningas Edvard kutsui yhteen cortesin päättämään jatkotoimenpiteistä tappion jälkeen. Kokous ei ollut yksimielinen, mutta tietyt vaikutusvaltaiset aateliset, kuten Barcelosin kreivi (myöhempi Bragancan herttua), kannattivat Fernandon jättämistä oman kohtalonsa nojaan. Portugalilaiset eivät luopuisikaan Ceutasta lupaustensa mukaisesti. Aatelia tukivat samat rannikon kaupungit, jotka olivat olleet sotaretken kannalla. Muut kaupungit ja esimerkiksi prinssi Pedro kannattivat Ceutan ja koko Pohjois-Afrikan hylkäämistä. Kirkko oli puolestaan sitä mieltä, että Ceutaa ei voisi hylätä ilman paavin erillistä suostumusta.[2]
Edvard kuoli sairauteen syyskuussa 1438 ennen asian ratkaisua. Fernando yritettiin ostaa takaisin useampaan otteeseen merenidien tähän suostumatta. Lopulta hänkin kuoli vankeudessa vuonna 1443. Kuolema päätti väittelyn Ceutan kohtalosta, ja Fernando tuli tunnetuksi tahtomattaan pyhänä prinssinä ”uhrauksensa” takia. Hetken mahdolliselta vaikuttanut Portugalin vetäytyminen Afrikasta ei toteutunutkaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jaques, Tony: Dictionary of battles and sieges : a guide to 8,500 battles from antiquity through the twenty-first century, s. 994. Greenwood Press, 2007. ISBN 0-313-33536-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f A. R. Disney: A History of Portugal and the Portuguese Empire – Volume 2: The Portuguese Empire, s. 5–6. Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-511-65024-6 (englanniksi)