Tammivenhokas
| Tammivenhokas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Venhokkaat Nolidae |
| Alaheimo: | Venhokkaat Nolinae |
| Suku: | Meganola |
| Laji: | strigula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Meganola strigula |
|
| Katso myös | |
Tammivenhokas (Meganola strigula) on pieni ja harmaa yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieni ja harmaankirjava perhoslaji. Etusiivet ovat lyhyet ja leveät. Niiden pohjaväri on vaaleanharmaa ja siipi on keskiosastaan laajalti tasaisen vaalea. Tyvi- ja kärkiosa ovat tummemmat ja eroavat keskiosasta selvien mustanharmaiden poikkiviivojen perusteella. Siiven etureunassa on rivi tummia täpliä ja siiven päällä on kolme kellertävää suomutäplää. Takasiivet ovat ruskeanharmaat ja niissä erottuu himmeä, tumma keskitäplä. Siipiväli on 20–22 mm.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammivenhokkaan elinalue ulottuu Iberian niemimaalta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Uralille.[4] Suomessa lajin levinneisyys painottuu selvästi Ahvenanmaalle, Turun saaristoon ja Varsinais-Suomeen, mutta sitä tavataan nykyisin itäänpäin koko etelärannikon pituudelta. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuulle[5]. Lento on paikoittain lyhytaikainen. Joskus lajilla on syyskuussa havaittu toisen sukupolven yksilöitä.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lämpimien ja kuivien lehtimetsien ja pensaikkojen piilotteleva perhonen, jota ei tavata tyypillisen elinympäristönsä ulkopuolella. Lento alkaa hämärän laskeutumisesta ja jatkuu keskiyöhön. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, mutta koiraat selvästi naaraita helpommin. Jonkin verran perhosia tulee myös makealla nesteellä kostutetulle syötille. Päivisin perhoset lepäilevät, luultavasti puiden latvustojen suojissa.[4]
Naaras munii luultavasti enintään viitisenkymmentä munaa. Toukka syö lehtiä sisältä ulospäin ja jättää jäljelle vain lehtiruodit. Toukat ovat aktiivisia myös päivisin, mutta elävät suurelta osin latvustoissa, joten niitä ei tapaa helposti. Toukka on täysikasvuinen kesäkuun puolivälissä ja koteloituu kovan, ruskean ja veneenmuotoisen kotelokopan sisään oksalle.[4]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasvi on tammi (Quercus robur), etelämpänä ilmeisesti myös muutamat muut lehtipuut.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tammivenhokas – Meganola strigula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/m/meganola_strigula.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2075
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 194–296
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nolidae/Meganola/strigula/Meganola%20strigula.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Tammivenhokas (Meganola strigula)
- Suomen perhostutkijain seura: Tammivenhokas (Meganola strigula) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)