Talliumkloridi
| Talliumkloridi | |
|---|---|
-chloride-3D-SF-C.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | TlCl |
| Moolimassa | 239,83 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 430 °C [1] |
| Kiehumispiste | 720 °C[1] |
| Tiheys | 7 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 0,33 g/l (20 °C)[2] |
Talliumkloridi (TlCl) on tallium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä ja muiden talliumyhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa talliumkloridi on valkoista kiteistä ainetta. Valon vaikutuksesta sen väri muuttuu ensin violetiksi ja sittemmin ruskeaksi tai mustaksi. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja muistuttaa cesiumkloridin rakennetta. Talliumkloridi liukenee vain erittäin niukasti veteen. Talliumkloridi on erittäin myrkyllistä monien muiden talliumyhdisteiden tapaan.[1][3][4][5][6][7]
Talliumkloridia voidaan valmistaa metallisen talliumin ja kloorin välisellä reaktiolla tai saostamalla talliumsuolaliuoksesta vetykloridin tai alkalimetallikloridien avulla.[1][3][4][6]
- 2 Tl + Cl2 → 2 TlCl
- Tl+(aq) + Cl-(aq) → TlCl(s)
Talliukloridia käytetään katalyyttinä eräissä kloorausprosesseissa ja sitä voidaan myös käyttää lähtöaineena valmistettaessa muita talliumyhdisteitä.[4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Bob Blumenthal, Kelly Sellers & Matthew Koval: Thallium and Thallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-94. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.1.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Heinrich Micke & Hans Uwe Wolf: Thallium and Thallium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1088. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 248-249. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 924-923. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1037. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.1.2021). (englanniksi)