Talliumkarbonaatti
| Talliumkarbonaatti | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Tl2CO3 |
| Moolimassa | 468,77 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
| Sulamispiste | 273 °C [1] |
| Tiheys | 7,11 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 40,3 g/l (15,5 °C)[1] |
Talliumkarbonaatti (Tl2CO3) on tallium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä voidaan käyttää muun muassa muiden talliumyhdisteiden valmistukseen, orgaanisen kemian synteeseissä ja analyyttisen kemian reagenssina.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa talliumkarbonaatti on väritöntä tai valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen. Moniin muihin raskasmetallikarbonaatteihin verrattuna yhdiste liukenee poikkeuksellisen runsaasti veteen. Se liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin. Talliumkarbonaatin vesiliuokset ovat heikosti emäksisiä. Voimakkaasti kuumennettaessa yhdiste hajoaa tallium(I)oksidiksi ja hiilidioksidiksi. Aine on muiden talliumsuolojen tavoin hyvin myrkyllistä[1][2][3][4][5]. Altistumisen oireita voivat olla esimerkiksi huonovointisuus, pääkipu ja lihaskouristukset[6].
Talliumkarbonaattia valmistetaan johtamalla hiilidioksidia talliumhydroksidiliuokseen. Liuos väkevöidään haihduttamalla, jolloin talliumkarbonaatti saostuu.[1][2]
- 2 TlOH + CO2 → Tl2CO3 + H2O
Talliumkarbonaattia voidaan käyttää muiden talliumyhdisteiden ja keinotekoisten timanttien valmistukseen, analyyttisessä kemiassa sulfidi-ionien läsnäolon osoittamiseen ja emäksenä ja kytkentäreaktioissa.[1][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Bob Blumenthal, Kelly Sellers & Matthew Koval: Thallium and Thallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1087–1088. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b Mukund P. Sibi & Nancy E. Carpenter: Thallium(I) Carbonate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 12.3.2020.
- ↑ a b Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 2198. Academic Press, 1992. ISBN 978-0-12-200400-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.3.2020). (englanniksi)
- ↑ Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 420. (2. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.3.2020). (englanniksi)
- ↑ Talliumkarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 12.3.2020.