Talletussuoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Talletussuoja turvaa tallettajan talletustilillä olevia varoja talletuspankin ollessa maksukyvytön. Talletussuojasta Suomessa vastaa Rahoitusvakausvirasto[1].

Talletussuojajärjestelmät on yhtenäistetty keskeisiltä osiltaan EU:n jäsenmaissa. Talletussuojasta säädetään EU:n talletussuojadirektiivillä (2014/49/EU)[2], joka on saatettu osaksi kansallista lakia Rahoitusvakausviranomaisesta annetulla lailla[3].

Talletussuoja Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talletussuojasta vastaa Suomessa talletussuojarahasto. Vuodesta 2015 alkaen rahastoa hallinnoi saman vuoden alussa perustettu Rahoitusvakausvirasto.[1]

Talletussuojarahaston varoista korvataan pankin maksukyvyttömyystilanteessa tallettajan saamiset enintään 100 000 euroon asti. Ainoastaan tallettajan oman asunnon vaihtamiseen liittyviä varoja suojataan yli 100 000 euron. Suoja on henkilökohtainen, ei tilikohtainen. Suoja koskee erikseen jokaisen perheenjäsenen talletuksia ja erikseen jokaista talletustilin yhteisomistajaa. Kuolinpesää käsitellään erillisenä tallettajana, jolla on itsenäinen suoja riippumatta osakkaiden määrästä. Talletussuoja turvaa myös yrityksien talletuksia. Yksityisen elinkeinonharjoittajan talletukset lasketaan kuitenkin mukaan elinkeinonharjoittajan henkilökohtaiseen suojaan.lähde?

Kaikki Suomessa toimiluvan saaneet talletuspankit ovat kotimaisen talletussuojajärjestelmän piirissä. Tilien lukumäärästä riippumatta tallettajan talletukset yhdessä pankissa korvataan 100 000 euroon asti. Yhtenä pankkina pidetään talletussuojan osalta myös pankkeja, jotka vastaavat kokonaan tai osittain toistensa sitoumuksista tai velvoitteista. Tällaisia pankkeja ovat Suomessa OP Ryhmään, POP Pankki -ryhmään tai Säästöpankkiryhmään kuuluvat pankit.lähde?

Suojatut talletukset on määritelty laissa. Ainoastaan talletuksilla on niiden turvallisuutta lisäävä talletussuoja. Talletussuojan piiriin kuuluvia talletuksia ovat talletustilit, määräaikaistalletukset sekä muun muassa ASP-tilit, PS-tilit ja esimerkiksi asianajotoiminnassa käytetyt asiakasvaratilit. Talletussuoja on voimassa tilin mahdollisesta valuuttamääräisyydestä huolimatta. Tilimuodot, jotka ovat luonteeltaan sijoituksia, eivät kuulu talletussuojan piiriin.lähde?

EU:n talletussuojadirektiivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU- ja muissa ETA-maissa on voimassa talletussuojadirektiivi, joka säätelee tallettajien saamisten turvaamista. Direktiivin mukaan talletuspankin talletukset kuuluvat talletuspankin kotivaltion talletussuojajärjestelmän piiriin. Jos pankilla on sivuliikkeitä muissa EU- tai ETA-maissa, myös sivuliikkeen talletukset kuuluvat kotivaltion talletussuojan piiriin. Sen sijaan erillinen tytärpankki toisessa EU- tai ETA-maassa kuuluu paikalliseen talletussuojajärjestelmään. Se, mihin talletussuojajärjestelmään talletus kuuluu, ei siis riipu tallettajan kotivaltiosta tai kansallisuudesta, vaan talletuspankin kotivaltiosta. Esimerkiksi Ruotsissa talletussuojasta vastaa Riksgälden, Tanskassa Finansiel Stabilitet, Norjassa Bankenes sikringsfond ja Virossa Tagatisfond.lähde?

EU:n valtiovarainministerit päättivät nostaa yksityishenkilöiden talletussuojan 50 000 euroon aiemmasta 20 000 eurosta Luxemburgissa lokakuussa 2008. Suomessa talletussuoja oli aiemmin 25 000 euroa ja se nostettiin 50 000 euroon lokakuussa 2008.[4] Aiemmin lokakuussa 2008 kansallisia päätöksiä talletussuojan nostamiseksi tekivät ainakin Irlanti, Saksa, Britannia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi.[5]

  1. a b Etusivu Rahoitusvakausvirasto. Viitattu 29.8.2018.
  2. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014 , talletusten vakuusjärjestelmistä ETA:n kannalta merkityksellinen teksti data.europa.eu. 12.6.2014. Viitattu 29.8.2018.
  3. Laki rahoitusvakausviranomaisesta 1195/2014 Säädökset alkuperäisinä finlex.fi. Viitattu 29.8.2018.
  4. EU päätti talletussuojan nostamisesta Yle 7.10.2008
  5. HS 7.10.2008 B3lähde tarkemmin?

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]