Tališien assimilaatio

Tališien assimilaatio on Azerbaidžanin tasavallassa (ja sen edeltäjässä, Neuvostoliiton Azerbaidžanin SSR:ssä) tapahtuva sosiokulttuurinen prosessi, jossa tališit lakkaavat identifioitumasta osana tališien etnistä ja kulttuurista yhteisöä. Assimilaatioon liittyy samaistuminen assimiloituvan ympäristön kulttuuriin, uskontoon, kansallisiin tai poliittisiin ihanteisiin tai seka-avioliittojen kautta.

Assimilaatio

Etnisten prosessien, ennen kaikkea luonnollisen assimilaatioprosessin, vaikutus väestön etnisen koostumuksen kehitykseen oli jopa suurempi kuin edellisellä kaudella. Azerbaidžanilaisten Shahdagh-, Tats-, Talysh- ja muiden ryhmien kansojen assimilaatio lisäsi azerbaidžanilaisten absoluuttista määrää ja heidän osuuttaan tasavallan koko väestöstä. Niinpä vuoden 1959 väestönlaskennassa ja sitä seuranneissa väestönlaskennoissa tališit nimesivät äidinkielekseen azerin. Osa tališeista piti kuitenkin edelleen tališia äidinkielenään. Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan Venäjän valtakunnassa asui 35 219 tališia ja vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan Azerbaidžanin SSR:ssä 77 039 talyshia. Vuodesta 1959 vuoteen 1989 tališeja ei sisällytetty mihinkään väestönlaskentaan erillisenä etnisenä ryhmänä, vaan heitä pidettiin osana Azerbaidžanin turkkilaisia, vaikka tališit puhuvat iranilaista kieltä. Vuonna 1999 Azerbaidžanin hallitus ilmoitti, että Azerbaidžanin tasavallassa oli vain 76 800 tališia, mutta tämän määrän katsotaan olevan todellista pienempi, kun otetaan huomioon tališin rekisteröintiongelmat. Jotkut väittävät, että Azerbaidžanin eteläisillä alueilla asuvien tališien lukumäärä on 500 000.