Takla Makan (kirja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Takla Makan
Kirjailija Juha Seppälä
Kansitaiteilija Johnér, Martti Ruokonen
Kieli suomi
Genre kaunokirjallisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2010
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 172 s.
ISBN 978-951-0-36322-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Takla Makan on Juha Seppälän vuonna 2010 ilmestynyt pienimuotoinen proosateos, joka sisältää kaksi ohuesti toisiinsa kytkeytyvää kertomusta. Teoksen on kustantanut WSOY.[1]

Teoksen nimi viittaa Länsi-Kiinassa Xinjiangissa sijaitsevaan Taklimakanin korkeiden vuorten ympäröimään hiekka-aavikkoon, joka on äärimmäisen kuiva ja yksi elämälle vihamielisimmistä paikoista maapallolla,[2] Aavikon tavoin myös Seppälän kirja Takla Makan on samalla kertaa jylhä ja arvoituksellinen.[1] Aavikko symboloi kirjassa henkistä autioitumista ja äärimmäistä ahdistusta,[3], jonne paetessaan päähenkilö luopuu kaikesta entisestä.[4] Teoksen kertomuksia yhdistää lähteelle kumartuva pronssinen veistos, jonka hahmo ei saa juodakseen.[5]

Teoksen ensimmäinen kertomus "Takla Makan" kuvaa ikääntynyttä, kuolemansairasta maanmittausinsinööriä, joka muuttaa asumaan Kouvolan tyyppiseen kaupunkiin, josta hän uskoo löytävänsä riippumattomuuden tuoman vapauden. Vapaus jää kuitenkin hetkelliseksi.[5][1]

Toinen kertomus on nimeltään "Ristin tie". Se kertoo keski-ikäisestä, syrjäytyneestä insinöörimiehestä, jonka varalle elämällä on vielä yksi tehtävä.[1] Se alkaa miehen kuvauksella itsestään: "En näyttänyt Marlon Brandolta Pariisissa." Mies muistelee nuorempia kollegoitaan: "He pelkäsivät koko ajan, että he eivät olleet ketään, että heitä ei ollut olemassa, että he ja heidän kaltaisensa olivat syntyneet jäädäkseen markkinoilla toistensa, kaltaistensa jalkoihin.[6] "Ristin tien" päähenkilö valmistautuu pääsiäiskuvaelmaan, jossa hän kantaa Jeesuksen ristiä.[4]

Lukuisilla palkinnoilla palkitun Juha Seppälän kirjallista ominaislaatua on jo aiempien teosten yhteydessä luonnehdittu tarkaksi ja ehdottomaksi. Hänen lauseissaan on graniitin voimaa,[7] niin että se saa kriitikon tämän kirjan kohdalla huudahtamaan: "Että joku osaakin kirjoittaa hyvin!", mutta Seppälä ei kuitenkaan päästä lukijaa helpolla.[4] Seppälän aforistista tyyliä on verrattu Paavo Haavikkoon,[3], ja toiseksi vertauskohdaksi on löytynyt Martti Joenpolvi, jonka kanssa hänellä on yhteistä synkistely, illuusiottomuus tarkasteltaessa miehen osaa maailmassa.[8]

Takla Makania sanottu maailmanluokan kirjaksi, jolle on näytetty suuntaa jopa Finlandia-palkinnon saajaksi.[9]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]