Taittokone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taskutaittokone

Taittokone on kone jota käytetään paperin taittamiseen. Taitos on paineen vaikutuksella aikaansaatava teräväreunainen taipumakohta paperissa. Lopputuloksena on suora taitettu linja joka sijoittuu määriteltyjen mittojen ja taittomallin mukaisesti.[1][2]

Arkkitaittoon suunnitelluissa taittokoneissa käytetään tyypillisesti kahta toimintaperiaatetta, taskutaittoa tai veitsitaittoa. Menetelmiä voidaan myös yhdistellä.[1][2]

Taskutaittoyksikkö jossa neljä taskua ja pituusleikkurit

Taitettava arkki kulkee taittotelojen välistä taskuun ja törmää taskun perälle asetettuun taskuvasteeseen. Kun taittotelat jatkavat paperin työntämistä, saadaan aikaan paperin taipuminen. Kun aikaansaatu taite saavuttaa alemmat taittotelat, taitos terävöityy. Taittomalli on muutettavissa käytettävien taittotaskujen syvyyttä muuttamalla ja käyttöönottamalla tai sulkemalla osa taskuista.[1][2] Taskutaiton tuotantonopeudet ovat tyypillisesti veitsitaittoa suurempia.[2]

Veitsitaiton toimintaperiaate

Taitettava arkki syötetään taittoveitsen ja taittotelojen väliin. Taittoveitsi työntää arkin määritellyn taittolinjan mukaisesti taittotelojen väliin. Taittotelojen välinen puristus saa aikaan lopullisen taitoksen.[1][2]

Paperi altistuu taitettaessa huomattavalle mekaaniselle rasitukselle, mikä ilmenee herkästi taitoksen ulkopinnan murtumisena. Mikäli taitos jää näkyviin lopputuotteessa, voidaan taitoksen ulkopuolen murtumisen estämiseksi käyttää lisäksi nuuttausta. Paperin ja työskentelytilan kosteudella, paperin kuitusuunnalla sekä pinnoitteella on vaikutus taitoksen laatuun.[2]

Toisaalta taittoprosesseja käytetään myös painetun materiaalin valmisteluun kirjansidontaa varten, määritellyn arkkiasemoinnin mukaisesti. Tällöin murtumisella ei ole niin suurta merkitystä, kun taitos ei jää näkyviin lopputuotteeseen. Taitettaessa monisivuista työtä useammalla ristitaitolla, käytetään lisäksi perforointia paksuinten taitosten kohdalla vähentämään taitetun lehtisen vääntymistä.[1]

Tyypillisiä taittomalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e Kipphan, Helmut: Handbook of Print Media: Technologies and Production Methods, s. 796-811. Berlin, Heidelberg: Springer-Verlag, 2001. ISBN 978-3-540-67326-2 Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e f Folding and Scoring Finishing of Coated Papers after Sheet-Fed Offset Printing Sappi. Viitattu 17.9.2020. (englanniksi)
  3. Väkiparta, Vuokko: Graafisen tekniikan perusteet: Jälkikäsittely. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1984.
  4. Åberg, Karl-Erik: Graafisen suunnittelijan sana- ja opaskirja, s. 84. Mark Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-95114-4-X