Taitolento
Taitolento on lentourheilulaji ja metodi, jolla koulutetaan sotilaslentäjiä lentokoneen ohjaamiseen. Se on myös lentonäytösten suosittu ohjelmanumero.
Taitolennossa käytettävät lentokoneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taitolentoa voi lentää kaikilla taitolentokelpoisilla lentokoneilla. Lentokoneelle asetettuihin vaatimuksiin kuuluvat muun muassa lentokoneen tavallista suurempi lujuus, hyvä ohjattavuus eri lentotiloissa, moottorin käyminen ylösalaisin lennettäessä. Myös erityisiä taitolentokoneita on suunniteltu. Purjelentokoneista suurin osa on taitolentokelpoisia. Yksimoottoriset potkurikoneet on yleisin taitolentokoneluokka. Suihkuhävittäjät ovat huonommin liikehtiviä, joten useimmat asevoimien taitolentoryhmät ovat lentäneet joko harjoitushävittäjillä (Hawk, Fouga) tai pommikoneilla (Skyhawk, Hornet), joiden liikehdintä on erinomainen ilman pommikuormaa.lähde?
Kilpailun kulku ja taitolentoliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpalentosuoritus tapahtuu rajatussa ilmatilassa, jonka vaakasivut ovat 1 000 metriä, yläraja 1 000–1 200 metriä ja alaraja 100–450 metriä, kilpailuluokasta riippuen.[1] Kilpailu koostuu kolmesta eri suorituksesta. Tunnetussa ohjelmassa kaikki tekevät samat liikkeet. Tätä seuraa vapaaohjelma. Tuntemattomassa ohjelmassa kilpailijat saavat ohjelman tietoonsa puoli vuorokautta etukäteen, mutta sitä ei saa harjoitella etukäteen.[2]
Suuri osa taitolentoliikkeistä kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, esimerkiksi Max Immelmannin Immelmann-käännös. Osa hävittäjien ilmataisteluliikehdinnästä on kehitetty eri taitolentoliikkeistä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen taitolento kehittyi, koska siitä tuli osa lentonäytöksiä, joita järjestettiin vilkkaasti aina 1930-luvun lamaan asti. Muun muassa saksalainen Gerhard Fieseler elätti itsensä taitolennolla ja taitolentokoneiden suunnittelulla.lähde?
Kilpataitolennossa käytetään espanjalaisen Jose Luis Arestin 1960-luvulla luomaa liikeluetteloa.[3] Kun peruskuviohin, linjaan, kulmaan ja kaarron tai silmukan osaan tai niiden yhdistelmiin, lisätään erilaisia kierre-elementtejä, käytettävissä on kymmeniätuhansia erilaisia liikevaihtoehtoja. Liikkeiden vaikeuskerroin lasketaan jakamalla liikkeet tiettyihin peruselementteihin, joilla on vakiovaikeuskerroin, ja laskemalla näin saadut komponentit yhteen.lähde?
Taitolentoliikkeita ovat muun muassa
- vaaka- ja pystykierteet (rolls)
- vaakakierrekaarrot ja - ympyrät
- nopeat kierteet (snap/flick rolls)
- tynnyri (barrel roll)
- sisä- ja ulkopuolinen silmukka (loop)
- syöksy- tai lattakierre,(spin, flat spin), sisä- ja ulkopuolinen
- kahdeksikko (lazy 8)
- Humpty-bumpty (kaksi pysty- tai vinolinjaa ja niitä yhdistävä silmukan puolikas)
- pyrstöluisu (tail slide)
- kuubalainen kahdeksikko (Cuban eight)ja "reverse half-Cuban"
- 45 asteen linjat ja pystysyöksy/nousu mahdollisine kierteineen
- pystykäännös (hammerhead)
- Immelmann (½ silmukkaa, jonka laella ½ vaakakierrettä)
- Lomcevak, jonka kehitti tšekkiläinen Ladislav Bezak
- Derry turn
- Kobra (Pugachev's Cobra)[4]
Taitolento Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmavoimissa taitolentoa alkoi edistää Lauri Larjo 1930-luvulla.
Seppo Saario on Suomen kuuluisin taitolentäjä 1960-1980-luvuilta. Sittemmin taitolentokurssitus ja kilpailutoiminta on tuonut alalla muutamia kymmeniä harrastajia, jotka toimivat Urheilutaitolentäjät ry:n Suomen ilmailuliiton puitteissa. Vuonna 1961 otettiin käyttöön Fouga Magister -suihkuharjoituskone, joka oli taitolentokäytössä aina 1980-luvulle saakka. Midnight Hawks on Suomen Ilmavoimien virallinen taitolento-osasto, jossa on neljä Hawk-suihkuharjoituskonetta. Midnight Hawks -nimi tuli osaston käyttöön vuonna 1997[5][6]
Moottoritaitolennon aktiivisia harrastajia on Suomessa parikymmentä.[2] Ensimmäinen kansallisen tason taitolentokilpailu järjestettiin Oripäässä 1986.[7] Nykyisin toimintaa harrastetaan Vesivehmaan, Hyvinkään, Oripään, Joensuun ja Kauhavan lentokentillä.[8] Urheilutaitolentäjät ry edistää taitolennon harrastamista ja toimii lajin yhdistävänä järjestönä.[9] Suomen taitolentomaajoukkue voitti Advanced-luokan EM-kisoissa Joensuussa 2007 joukkuekilpailun hopeamitalin.[7]
Taitolento populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentonäytöksiä antavien taitolentäjien ja laskuvarjohyppääjien maailma on ollut näyttävyydessään ja vaarallisuudessaan elokuvantekijöille kiehtova aihe. Siitä kertoo muun muassa Douglas Sirkin elokuva Paholaisen enkelit (1957), joka perustuu William Faulknerin romaaniin Pylon (1935).
Muita taitolentoaiheisia elokuvia ovat Seikkailijat (Les aventuriers, 1967), Hyppy ikuisuuteen (Gypsy Moths, 1969), Suuri Waldo Pepper – hurjapäinen lentäjä (The Great Waldo Pepper, 1975) ja Huimapäät ilmassa (Cloud Dancer, 1980).
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taitolento – Suomen Ilmailuliitto www.ilmailuliitto.fi. Viitattu 22.8.2018.
- ↑ a b Taitolento on harvojen huimapäiden harrastus Yle Uutiset. Viitattu 22.8.2018.
- ↑ Ari Vahtera : Purjetaitolennon perusteet 2015 s. 16
- ↑ Aeroweb.lucia.it (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Midnight Hawks - Ilmavoimat ilmavoimat.fi. Viitattu 2018-08-21-FI.
- ↑ Midnight Hawks valmistautuu 20-vuotisjuhlakauteensa | lentoposti.fi www.lentoposti.fi. 27.2.2017. Viitattu 21.8.2018.
- ↑ a b Kokoelmat kertovat 1/2015: Urheilutaitolentäjät ry:n 2000-luvun toiminnasta kertova kuva-arkisto, 2015. Ilmailumuseo. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Toimintaa eri lentokentillä – Taitolento taitolento.fi. Viitattu 22.8.2018.
- ↑ Taitolento taitolento.fi. Viitattu 22.8.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Urheilutaitolentäjät ry:n kotisivut
- Kaivari 2017-lentonäytös Midinight Hawks -lentäjän kypäräkameralla kuvattuna.
- Larjo, Lauri: Taitolento ja sen historia, Otava 1947.
- Yle Elävä arkisto: Pilvien huimapäät temppuilivat taivaalla niin että heikkopäistä hirvitti (TV-dokumentti Pilvien huimapäät)
- Pilvien huimapäät temppuilivat taivaalla niin että heikkopäistä hirvitti. (Yle Elävä arkisto.)