Tactics Ogre
| Tactics Ogre | |
|---|---|
| Kehittäjä | Quest Corporation |
| Julkaisija | Quest Corporation |
| Ohjaaja | Yasumi Matsuno |
| Taiteilija | Akihiko Yoshida |
| Säveltäjä | Masaharu Iwata, Hitoshi Sakimoto |
| Pelisarja | Ogre Battle |
| Julkaistu | |
| Lajityyppi | taktinen roolipeli |
| Pelimuoto | yksinpeli |
| Ikäluokitus |
ESRB: Teini-ikäisille |
| Alusta | Super Nintendo Entertainment System, PlayStation ja Sega Saturn |
| Jakelumuoto | CD-ROM |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tactics Ogre (koko nimi Tactics Ogre: Let Us Cling Together) on Quest Corporationin kehittämä ja julkaisema taktinen roolipeli. Peli on julkaistu vuonna 1995 Super Nintendo Entertainment Systemille ja seuraavina vuosina Sega Saturnille ja PlayStationille.
Peli kuuluu Ogre Battle -sarjaan.[1] Yasumi Matsuno palkattiin Questille, jossa hän pääsi suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan sarjaan.[1]
Vuonna 2010 Square Enix teki pelistä uusintaversion Tactics Ogre: Let Us Cling Together, johon perustuva uusi versio Tactics Ogre: Reborn julkaistaan vuonna 2022.[2]
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosisatojen taistelun jälkeen Valerian Islandsin hallinnasta Gargastanin, Bacrumin ja Walstanianin kansat yhdistetään väkisin kuningas Dolgaren toimesta. Neljännesvuosisadan rauhan jälkeen kuningas kuolee ilman perillistä jättäen valtatyhjiön. Hierofantti Barbatos hyödyntää tilannetta ja julkistaa Gargastanin kuningaskunnan itsenäisyyden ja suurena valtiona aloittaa kampanjan Walstanianian vähemmistöä vastaan. Gargastanista huolestuneena Bacrum liittoutuu pyhän Lodisin imperiumin kanssa ja eristäytyy. Sorron alla herttua Ronwey muodostaa Walstanianin vastarintaliikkeen vapauden puolesta taistelemiseen. Kun herttua vangitaan, nuori sotilas Denim Powell sekä tämän sisko Kachua ja paras ystävä Vice aloittavat pelastusoperaation.[3]
Pelaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelin tarina sisältää valtapolitiikkaa sekä henkilökohtaista draamaa. Tarina purkaa osiin sen, mikä tekee tyrannista ja vapaustaistelijoista sen mitä ne ovat.[3] Peli tutkii pelaajan valintojen tekemiä seurauksia ja juonet seuraavat toisiaan taistelujen seuratessa toisiaan.[3] Peli on tunnettu vaikeudestaan ja pelissä on korkea oppimiskynnys vasta-alkajille.[3]
Peliä on verrattu Fire Emblem -sarjaan sekä shakkiin, mutta pelissä on oma makunsa. Yksiköiden alkusijoittelu on avainasemassa ja oikeanlaiset hyökkäys- ja puolustusmuodostelmat ovat pakollisia.[3] Taistelussa voi ohjata 12 hahmoa kerrallaan sekä kahta "vierasta".[3] Voittaminen tulee pelialueen hallinnasta, jossa hahmojen katselusuunta on tärkeä, ja joka on ollut tärkeää jokaisessa taktisessa roolipelissä tämän jälkeen.[3] Maastotyyppi ja korkeus vaikuttaa pelaamiseen.[3] Hahmojen vuoroihin vaikuttavat niiden ketteryys eikä kiinteä järjestys.[3] Esimerkiksi vedessä kahlaaminen hidastaa hahmon liikkumista.[3]
Vuoden 2010 uusintaversiossa on merkittäviä eroja pelimekaniikassa, mutta tarina on identtinen alkuperäisversion kanssa.[4]
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jugoslavian hajoamiseen johtaneet tapahtumat inspiroivat Yasumi Matsunoa peliin. Matsuno arvioi, että pelaajat olisivat valmiita tarinaan, joka käsittelee sodan kauheuksia läheisesti ja teki synkimmän narratiivinsa, joka sisältää aiheita etnisestä nationalismista, sotarikoksista ja poliittisesta vapautumisesta.[3] Hahmot on suunnitellut Akihiko Yoshida, joka on työskennellyt myös Final Fantasy Tactics -peliin.[5][3] Hahmojen tyyli on enemmän klassista realismia kuin sarjakuvamaista piirrosta, jota sarjan aiemmassa pelissä nähtiin.[3] Hahmojen animointi vei kuukausia enemmän työtä kuin ennakoitiin Matsunon halutessa miekan lyönnin myös näyttävän siltä eikä vain heilumiselta.[3] Matsuno ohjasi myös vahvasti Sakimoton ja Iwatan sävellyksiä.[3]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanissa peli on klassikko, joka esiintyy kaikkien aikojen parhaimpien listojen kärjessä.[5] Pelistä tuli julkaisun jälkeen hitti Japanissa ja sen käyttämästä perspektiivistä tuli de facto -tyyli useisiin seuraaviin lajityypin peleihin.[3]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käännökset eri alustoille tekivät eri studiot: Artdink teki PlayStation-käännöksen ja Riverhillsoft Sega Saturn -käännöksen pelistä.[3] Konsolien näyttöresoluutio on erilainen ja tekee niistä hieman eri näköiset.[3] Musiikki kuulostaa erilaiselta eri versioissa: Saturn-versioon musiikki sovitettiin uudestaan ja välikohtauksiin lisättiin ääniä.[3] PlayStation-versiossa on uusiksi tehdyt ääniefektit, mutta peli pysähtyy hetkeksi uutta ladatessa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Brendon Taylor: Ogre Battle hardcoregaming101.net. 2.10.2017. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Alana Hagues: It's Official, Tactics Ogre: Reborn Is Coming To Switch nintendolife.com. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Brendon Taylor: Tactics Ogre hardcoregaming101.net. 4.10.2017. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Lauren Wainwright: Interview: Tactics Ogre director Hiroshi Minagawa vg247.com. 17.1.2011. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Simon Parkin: Tactics Ogre: Let Us Cling Together eurogamer.net. 9.3.2011. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tactics Ogre MobyGamesissa (englanniksi)