Tabula Rasa (yhtye)
| Tabula Rasa | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1972–1977 |
| Tyylilaji | progressiivinen rock |
| Kotipaikka | Kangasala, Suomi |
| Laulukieli | suomi |
| Levy-yhtiö | |
Tabula Rasa oli suomalainen progressiivisen rockin yhtye, joka perustettiin Kangasalla vuonna 1972. Yhtyeeltä ilmestyi kaksi Love Recordsin julkaisemaa albumia ja singleä, kunnes se hajosi vuonna 1977.[1]
Tabula Rasa oli toisen polven suomalaisia progressiivisen rockin yhtyeitä sekä Finnforestin ohella tärkeimpiä Helsingin ulkopuolisia suomalaisia progressiivisen rockin yhtyeitä. Se esiintyi paljon Wigwamin konserttien lämmittelijänä.[1][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuajat ja esikoisalbumi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tabula Rasa perustettiin Kangasalla alkuvuodesta 1972. Perustajajäsenet olivat Heikki Silvennoinen (kitara), Tapio Suominen (bassokitara) ja Asko Pakkanen (rummut). Vaikutteita trio sai aluksi Creamiltä ja myöhemmin muun muassa Jethro Tullilta ja Tasavallan Presidentiltä. Perustamisvuonnaan yhtye osallistui popyhtyeiden SM-kisoihin, joissa se sijoittui toiseksi kilpailun voittaneen Suikkiksen jälkeen. Tabula Rasan läpimurto yleisön tietoisuuteen oli esiintyminen Wigwam-yhtyeen lämmittelijänä Tampereella syksyllä 1973.[3]
Yhtye halusi musiikkiinsa lisää väriä, joten siihen pyydettiin yhtyeen jäsenten ystävä Jarmo Sormunen. Hän hankki huilun, ja pari viikkoa harjoiteltuaan hän oli Tabula Rasan huilisti. Pian hänet kuitenkin korvattiin pari vuotta huilua soittaneella Pekka Lehtosella. Hän kuitenkin erosi yhtyeestä jo kolmen kuukauden jälkeen. Siihen mennessä Sormunen oli kehittynyt huilistina niin paljon, että hän liittyi uudestaan Tabula Rasaan. Kesäkuussa 1974 yhtyeeseen liittyi Ylivieskasta kotoisin oleva laulusolisti Jukka Leppilampi, joka oli aiemmin laulanut eräässä tanssiorkesterissa sekä kuopiolaisessa yhtyeessä Finnforest.[3]
Tabula Rasa pyrki tekemään omaa musiikkiaan, jota sävelsi pitkälti Heikki Silvennoinen. Tanssilavakeikoilla yhtye esitti yleisön vaatimuksesta progressiivisen rockin lisäksi myös tavanomaisempaa rock and rollia ja Beatles-covereita. Syksyllä 1974 Tabula Rasa kiersi Suomea Wigwamin lämmittelijänä. Yhtye teki myös Puolan-kiertueen, joka oli Suomen Ylioppilasliiton järjestämä kulttuurivaihtomatka. Alkuvuodesta 1975 yhtye teki jälleen Suomen-kiertueen Wigwamin kanssa.[3]
Huhtikuussa 1975 Tabula Rasa levytti Tukholman Marcus Music -studioilla Måns Groundstroemin tuottaman esikoisalbumin Tabula Rasa. Levyn musiikki on Jethro Tull-, King Crimson- ja Yes-vaikutteista progressiivista rockia. Sävellykset ovat yhtyeen omia, ja sanoitukset kirjoitti yhtä kappaletta lukuun ottamatta Mikko Alatalo.[3] Albumi sai myönteisen vastaanoton, vaikka jotkut kritisoivatkin levyn soundeja ja Alatalon voimakkaasti kantaaottavia sanoituksia.[2] Tabula Rasan ja Alatalon yhteistyö jatkui levyn jälkeenkin. Yhtye esiintyi Alatalon kanssa keikoilla ja soitti hänen levyillään taustayhtyeenä.[1]
Kokoonpanomuutokset ja toinen albumi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huilisti Jarmo Sormunen oli jo ennen esikoislevyn tekoa päättänyt lähteä yhtyeestä. Hänen jälkeensä lähti rumpali Asko Pakkanen, joka kyllästyi lavakeikkailuun ja meni suorittamaan siviilipalvelustaan. Samoihin aikoihin yhtyeeseen liittyi klassisen koulutuksen omaava kosketinsoittaja Jarno Sinisalo, jota ehdotti Coitus Int -yhtyeen Eetu Tuominen. Rumpalin puuttuessa yhtye teki kaksi keikkaa niin, että toisella kerralla Tabula Rasa käytti lainarumpalia, ja toisessa esiintymisessä rumpuja soittivat vuorotellen Silvennoinen ja basisti Tapio Suominen. Lopulta uudeksi rumpaliksi liittyi hajonneesta Coitus Intistä Juke Aronen. Heinäkuussa 1975 Tabula Rasa alkoi keikkailla Mikko Alatalon kanssa, ja syksyllä Aronen ja Sinisalo kuuluivat Alatalon ja Juice Leskisen yhteiskiertueen yhtyeeseen.[3]
Vuonna 1976 yhtyeen toimintaa häiritsi solisti Jukka Leppilammen siviilipalvelus. Helmi-huhtikuun aikana yhtye levytti jälleen Tukholman Marcus Musicissa toisen albuminsa Ekkedien tanssi, jonka tuottivat Tapio Korjus ja Jukka Gustavson. Suurin osa kappaleista on esikoisalbumin tavoin Mikko Alatalon sanoittamia sekä yhtä lukuun ottamatta Heikki Silvennoisen säveltämiä.[3] Levyn ilmestyttyä Leppilampi erosi yhtyeestä uskonnollisista syistä ja alkoi esittää gospel-musiikkia.[2][3] Hänet korvasi Jukka Salmela.[3]
Kesällä 1977 ilmestyi Juice Leskisen sanoittama single ”Rakastatko vielä kun on ilta?”, joka on Tabula Rasan tunnetuin kappale.[1] B-puolen kappale ”Yksin” on Mikko Alatalon sanoitus.[3] Single jäi Tabula Rasan viimeiseksi omaksi julkaisuksi.[2] Vuonna 1977 yhtye oli myös mukana Leskisen, Alatalon, Veltto Virtasen ja Harri Rinteen albumilla Välikausitakki, joka ilmestyi seuraavana vuonna 1978.[4]
Tabula Rasa hajosi kesällä 1977.[1] Alatalo perusti elokuun lopulla Coitus Inc. -yhtyeen, johon liittyivät Tabula Rasasta Heikki Silvennoinen ja Juke Aronen. Tabula Rasan oli vielä tarkoitus jatkaa harrastepohjalta, mikä ei kuitenkaan toteutunut.[3]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tabula Rasa (1975)
- Ekkedien tanssi (1976)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Prinssi” / ”Lähtö” (1975)
- ”Rakastatko vielä kun on ilta” / ”Yksin” (1977)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979: Tarina, taiteilijat, tuotanto. Schildts & Söderströms, 2014. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Rantanen 2014, s. 225.
- ↑ a b c d Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–79 -CD-levyn kansilehti, toimittaja Pertti Hakala (LXCD 613).
- ↑ a b c d e f g h i j Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2, s. 580–582. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-09-4
- ↑ Rantanen 2014, s. 237.
- ↑ Rantanen 2014, s. 225, 281–285.