Taavetti Tenhunen
Taavetti Tenhunen (5. tammikuuta 1887 Iisalmi – 8. lokakuuta 1938) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä esikuntavääpelinä. Myöhemmin hän otti osaa heimosotiin Itä-Karjalassa pataljoonan komentajana.[1][2]
Perhetausta ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tenhusen vanhemmat olivat sähkölaitoksen johtaja Pekka Tenhunen ja Hanna Emilia Halonen. Tenhunen kävi neljä luokkaa Iisalmen yhteiskoulua ja Kuopion teollisuuskoulun.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tenhunen työskenteli sähköteknikkona ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan rintamalta paluun jälkeen 14. toukokuuta 1917 alkaen hänellä todetun sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan. Hän toimi helmikuussa vuonna 1918 pataljoonan kuriirina Berliinin ja Tukholman välillä.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tenhunen palasi takaisin Suomeen 1. maaliskuuta 1918 ja astui Suomen Valkoiseen armeijaan varavääpeliksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin aluksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 alkaen esikuntavääpeliksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonaan. Hän otti sisällissodassa osaa taisteluihin Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tenhunen palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, josta hänet siirrettiin 2. heinäkuuta 1918 Vuoristoprikaatin tiedonantovälineosastoon (myöhemmin tiedonantovälinekomppania) puhelinjoukkueen johtajaksi ja 2. helmikuuta 1921 alkaen joukkueenjohtajaksi Kenttälennätinpataljoonan 4. komppaniaan. Hän toimi myös vuonna 1919 opettajana upseerien tiedonantokursseilla Mikkelissä.[1][2]
Armeijasta hän erosi 19. elokuuta 1921 vain pystyäkseen liittymään Vienan Karjalan retkeen, missä hän toimi 27. joulukuuta 1921 – 6. helmikuuta 1922 välisen ajan Karjalan metsäsissirykmentin III pataljoonan komentajana. Sotaretken jälkeen hän toimi Iisalmen suojeluskunnan harjoituspäällikkönä vuosina 1923 – 1926. Myöhemmin hän työskenteli asentajana eri sähköliikkeissä vuoteen 1929 saakka, jolloin hän siirtyi puolustusministeriön sähkölaboratorion palvelukseen ja oli sen palveluksessa vuoteen 1937 saakka. Hänet haudattiin Iisalmeen..[1][2]
Hauta oli pitkään unohduksissa Kangaslammen hautausmaalla, kunnes sen sattumalta löysi vuonna 2001 Iisalmen Reserviläiset ry:n silloinen sihteeri. Koska Tenhusen sukulaisia ei enää ole elossa, otti Iisalmen Reserviläiset ry tehtäväkseen pitää huolta haudasta. Haudalle istutetaan kukat joka kesä sekä viedään kynttilä Itsenäisyyspäivänä ja Jouluaattona. Johtokunta tekee kunniakäynnin haudalla vuosittain ennen yhdistyksen kevätkokousta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|