TK-3 (tanketti)
| TK-3 | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | tanketti |
| Alkuperämaa |
 Puola |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa | toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Valmistajat | PZInż |
| Tekniset tiedot[1] | |
| Paino | 2 430 kg |
| Pituus | 2,58 m |
| Leveys | 1,78 m |
| Korkeus | 1,32 m |
| Miehistö | 2 |
| Panssarointi |
sivulta 8 mm edestä 6–8 mm takaa 6–8 mm päältä 3–4 mm pohjalta 4 mm |
| Pääaseistus | 7.92mm wz. 25 Hotchkiss-konekivääri |
| Teho | 40 hv |
| Toimintasäde |
299 km tiellä 100 km maastossa |
| Huippunopeus | 46 km/h |
TK-3 oli Puolassa ennen toista maailmansotaa valmistettu ja sen aikana käytetty tanketti. Puolan asevoimat hankkivat monien muiden Euroopan maiden tapaan tanketteja etenkin tiedustelutehtäviin. TK-3 otettiin käyttöön vuonna 1931. Sen pääase oli 7.92mm wz. 25 Hotchkiss-konekivääri. Toisen maailmansodan puhjettua kevyt aseistus ja panssarointi tekivät siitä suhteellisen tehottoman ja monet niistä tuhoutuivat.
Suunnittelu ja piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Tanketit olivat yleistyneet eri Euroopan maiden asevoimissa 1930-luvulla. Yksi suosituimmista oli brittiläinen Carden-Loyd, jota myytiin useisiin eri maihin. Puolassa koekäytettiin Carden-Loyd-mallia Mk VI vuonna 1929 ja saman vuonna niitä ostettiin kymmenen kappaletta. Samalla Puolaan saatiin niiden lisenssivalmistusoikeudet. Tanketin jousitus osoittautui koekäytössä turhan jäykäksi. Lopulta päädyttiin kokonaan uusiin suunntielmiin ja Carden-Loyd-tanketteja ei valmistettu. Valtionyhtiö Państwowe Zakłady Inżynierii eli PZInż valmisti kaksi prototyyppiä nimeltä TK-1 ja TK-2. Vaunuilla oli esimerkiksi paremmat telat ja jousitus. Vuonna 1930 niitä käytettiin harjoituksissa, joiden perusteella tehtiin edelleen jatkouudistuksia. Lopputuloksena oli paranneltu prototyyppi TK-3, joka hyväksyttiin asevoimien käyttöön vuonna 1931.[1]
Ensimmäinen 15. vaunun sarja valmistuivat teräksestä. Myöhemmät vaunut rakennettiin panssarilevyin. Eolokuuhun 1932 mennessä niitä oli valmistettu 285. TK-3:lla oli kaksihenkinen miehistö, johon kuuluivat ajaja ja myös ampujana toimiva komentaja.Vaunussa miehistö istui moottorin molemmilla puolilla. Vaunun panssarointi suojasi sitä käsiaseilta, mutta ei panssaria läpäiseviltä ammuksilta. Vaunut olivat pienikokoisia ja siten vihollisen kannalta hankalasti havaittavia. Ne olivat myös hyvin ketteriä. Toisaalta pieni koko saattoi olla myös tiellä, muihin joukkoihin piti pitää yhteyttä esimerkikis korkeassa kasvillisuudessa. Muodostelmien ylläpidosta tuli hankalaa. Vaunun miehistön näkyvyys vaunusta oli huono. Pääase oli suhteellisen kevyt 7.92mm wz. 25 Hotchkiss-konekivääri.[1]
panssarijunien yhteydessä käytettäväksi valmistettiin TK-3-vaunulle sopiva resiina. Vähintään yksi TK-3 prototyyppi aseistettiin 20 mm FK-A-tykillä. Myös TKD oli yritys parantaa vaunun aseistusta. TKD-vaunuihin asennettiin 47 mm wz. 35-tykki, mutta mallia valmistettiin vain neljä kappaletta. Noin 20 TK-3-vaunua sai 42 hevosvoiman FIAT-122AC-moottorin, jota valmistettiin lisenssillä Puolassa. Muut vaunut käyttivät tuontimoottoria Ford Model A. Uuden moottorin saaneet mallit tunnettiin nimellä TKF. TK-3:n pohjalta suunniteltiin myös paranneltu TKS-tanketti.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanketteja käytettiin tyypillisesti neljänlaisissa yksiköissä, ratsuväkiprikaatin panssaroidussa tiedustelujoukkueessa, motorisoidun prikaatin tiedustelupataljoonassa, armeija- tai prikaatitason tiedustelukomppanioissa ja panssarijunayksiköissä. Tanketit olivat vastuussa esimerkiksi tiedustelutehtävistä, viivätystaisteluista, sekä selustan ja yhteyksien turvallisuudesta. Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939 monet tanketit olivat kuluneita ja ne kärsivät suuria tappioita. Kevyt panssari teki niistä haavoittuvaisia vihollisen panssarintorjuntatykeille ja panssarivaunuille. Haittaseikka oli myös TK-3:n hyvin kevyt aseistus. Sen suorituskyky jäi näin sodassa vähäiseksi.[1]