Trijodityroniini

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta T3)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Trijodityroniini
Tunnisteet
IUPAC-nimi (2S)-2-amino-3- [4-(4-hydroksi-3-jodifenoksi)- 3,5-dijodifenyyli]propaanihappo
CAS-numero 6893-02-3
PubChem CID 5920 ja 7048703
SMILES c1cc(c(cc1Oc2c(cc(cc2I)C[C@@H](C(=O)O)N)I)I)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C15H12I3NO4
Moolimassa 650,9776 g/mol
Sulamispiste 234–238 °C

Trijodityroniini (3,3′,5-L-trijodityroniniini) eli (L-)T3-hormoni on maksan, munuaisten, kilpirauhasen ja muiden kudosten tuottama aktiivinen kilpirauhashormoni[1].

Eimistö tuottaa keskimäärin 30 mikrogrammaa trijodityroniinia päivässä[2]. Eläinkokeiden perusteella on päätelty, että siitä noin 20 prosenttia erittyy kilpirauhasesta ja loput 80 prosenttia muodostuu suoraan kohdekudoksissa. Kudokset valmistavat tarvitsemaansa trijodityroniinia kilpirauhasen erittämästä tyroksiinista.[3]

Osa tyroksiinista tuotetusta trijodityroniinista on kuitenkin käänteiseksi trijodityroniiniksi (engl. reverse T3, RT3) kutsuttua R-isomeeria, jolla ei ole hormonaalista vaikutusta[4]. Joskus 3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman RT3:n osuus kasvaa epätavallisen suureksi.

Trijodityroniinia käytetään lääkekäyttöön tuotettavan pitkävaikutteisen synteettisen natriumliotyroniinin raaka-aineena[5].

Trijodityroniinimolekyylissä on kolme jodiatomia ja sen puoliintumisaika on yksi vuorokausi[6]. T3-hormoni on rakenteeltaan muutoin samanlainen kuin T4-hormoni, mutta siinä on yksi jodiatomi vähemmän. T3 on biologisesti merkittävästi aktiivisempi kuin T4 eli sen vaikutukset kohdesoluissa ilmenevät paljon pienemmillä pitoisuuksilla.[7][8]

Verenkierrossa T3 sitoutuu herkästi kuljettajaproteiineihin. Kohdesoluissa T3 ja T4 sitoutuvat solu- ja tumareseptoreihin ja vaikuttavat sitä kautta muun muassa geenien ilmentymiseen.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksa, munuaiset ja muut kudokset tuottavat suurimman osan elimistön tarvitsemasta T3- hormonista dejodinoimalla kilpirauhasen tuottamaa tyroksiinia eli T4-hormonia[9][10] Kohdesoluissa on entsyymejä, jotka muuttavat T4:ää T3:ksi.

Kilpirauhasen T3-hormonin tuotanto tapahtuu kilpirauhasen rakkuloiden follikkelisoluissa. Nämä solut valmistavat tyroglobuliinia, proteiinia, jota varastoidaan rakkuloiden sisältämään hyytelömäiseen kolloidiin. Solut ottavat tyroglobuliinia rakkuloista sisäänsä pinosytoosin avulla ja pilkkovat sen T3:ksi ja T4:ksi. Tämä valmistus- ja eritysprosessi kiihtyy, kun aivolisäkkeen etulohko erittää verenkiertoon tyreotropiinia eli kilpirauhasta stimulovaa hormonia (TSH). TSH:n eritys etulohkosta puolestaan kiihtyy, kun hypotalamus erittää tyreotropiinia vapauttavaa hormonia (TRH). Noin 20 prosenttia kilpirauhasen tuottamista hormoneista on T3:a ja noin 80 prosenttia T4:ää[11].

3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman käänteisen trijodityroniinin eli rT3:n osuus saattaa kasvaa epätavallisen suureksi, jos sitä tuotetaan liikaa tai jos elimistö ei poista sitä normaaliin tahtiin. Tätä kutsutaan kilpirauhaseen liittymättömäksi tautitilaksi.[4]

Veripitoisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaan triojodityroniinin määrä veressä vaihtelee ajallisesti. Yksilötason vaihtelu on kuitenkin hyvin pientä verrattuna väestötasolla vallitsevaan vaihteluun. Tämä tarkoittaa siltä, että terveen yksilön kokonaisvaihtelu voi sijoittua väestötason vaihtelua kuvaavan viitearvoasteikon ylä- tai alarajalle taikka sen keskelle mutta ei voi koskaan ulottua alarajalta ylärajalle. Terveessä väestössä esiintyvää kokonaisvaihtelua kuvaavat laboratorioiden viitearvot eivät sovellu sen vuoksi sellaisenaan yksittäisen potilaan riittävän T3-tason arviointiin.[12]

Trijodityroniinin alhaiset veripitoisuudet ovat tavallista yleisempiä Ikääntyneillä ja alhaisen hemoglobiinin omaavilla[13].

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liotyroniinilla on laaja-alaisia aineenvaihduntaa kiihdyttäviä, kasvua edistäviä ja lisääntymiseen liittyviä vaikutuksia muun muassa sydämessä, maksassa, luurankolihaksissa, verisuonten sileässä lihaksessa, ihossa, munuaisissa ja keskushermostossa. [14][15]

Trijodityroniini ohjaa nuorella yksilöllä myös kasvua ja kehitystä.

Solujen tumien geeniaktivaatio välittää trijodityroniinin vaikutuksen elimistöön[16].

T3 kääpiösimpansseilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonoboilla eli kääpiösimpansseilla on erikoinen T3:n pitoisuus. Sen uskotaan vaikuttavan urosbonoboiden rauhanomaisuuteen: bonobonaarailla on korkeampi hormonipitoisuus. Bonoboiden T3-pitoisuuksia on verrattu simpansseihin ja ihmiseen, ja bonoboiden hormonipitoisuuden lasku alkaa vasta 20 ikävuoden paikkeilla, mikä on myöhemmin kuin ihmisen vastaava teini-iässä. T3-hormonin erikoinen profiili aiheuttaa bonobolle kehityksellistä viivästymistä. Simpanssiin verrattuna bonobon kognitiivinen kehitys ja kehon kasvu ovat viivästyneitä. T3-hormoni saattaa myös vaikuttaa stressireaktioihin.[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Liothyronine Monograph for Professionals Drugs.com. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Effects of Thyroxine as Compared with Thyroxine plus Triiodothyronine in Patients with Hypothyroidism. 1999. https://www.nejm.org/doi/10.1056/NEJM199902113400603?url_ver=Z39.88-2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%20%200www.ncbi.nlm.nih.gov
  3. ↑ Vijay Panicker, Ponnusamy Saravanan, Bijay Vaidya, Jonathan Evans, Andrew T. Hattersley, Timothy M. Frayling, Colin M. Dayan: Common variation in the DIO2 gene predicts baseline psychological well-being and response to combination thyroxine plus triiodothyronine therapy in hypothyroid patients. The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism, 2009-05, 94. vsk, nro 5, s. 1623–1629. PubMed:19190113 doi:10.1210/jc.2008-1301 ISSN 1945-7197 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b Reverse Triiodothyronine - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 26.7.2023.
  5. ↑ Tutkimus hitaasti vapautuvasta liotyroniininatriumista (T3) terveillä henkilöillä. https://ichgcp.net/fi/clinical-trials-registry/NCT01581463
  6. ↑ Thyroid Hormone Toxicity: Practice Essentials, Pathophysiology, Epidemiology. Medscape 29.4.2022, 29.4.2022. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Paul Insel jne: Nutrition, s. 531. Jones & Bartlett Learning, 2010. ISBN 9780763776633 (englanniksi)
  8. ↑ Negi: Introduction To Endocrinology, s. 124. PHI Learning Pvt. Ltd.. ISBN 9788120338500 (englanniksi)
  9. ↑ =Bijay Vaidya, Chakera, Pearce|Otsikko=Treatment for primary hypothyroidism: current approaches and future possibilities|Julkaisu=Drug Design, Development and Therapy|Ajankohta=2011-12|Sivut=1|Pmid=22291465|Doi=10.2147/DDDT.S12894|Issn=1177-8881|www=http://www.dovepress.com/treatment-for-primary-hypothyroidism-current-approaches-and-future-pos-peer-reviewed-article-DDDT%7CKieli=en}}
  10. ↑ Trijodityroniini, vapaa (S -T3-V) tutkimus 21,95€ Puhti. Viitattu 15.5.2022.
  11. ↑ R. Sapin, J.-L. Schlienger: [Thyroxine (T4) and tri-iodothyronine (T3) determinations: techniques and value in the assessment of thyroid function]. Annales De Biologie Clinique, 2003, 61. vsk, nro 4, s. 411–420. PubMed:12915350 ISSN 0003-3898 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ thyroidpatientsca: How do we get enough T3 into thyroid hormone receptors? Thyroid Patients Canada. 11.12.2019. Viitattu 24.3.2024. (englanti)
  13. ↑ B. Goichot, J. L. Schlienger, F. Grunenberger, A. Pradignac, R. Sapin: Thyroid hormone status and nutrient intake in the free-living elderly. Interest of reverse triiodothyronine assessment. European Journal of Endocrinology, 1994-03, 130. vsk, nro 3, s. 244–252. PubMed:8156097 doi:10.1530/eje.0.1300244 ISSN 0804-4643 Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ H. Maurice Goodman: Basic medical endocrinology, s. 44. Academic Press, 2009. ISBN 9780123739759 (englanniksi)
  15. ↑ Human Biology, s. 262. Jones & Bartlett Publishers. ISBN 9781449655969 (englanniksi)
  16. ↑ Kilpirauhaslääkkeen ottaminen – huomioitavia näkökulmia Kilpirauhasliitto. 14.10.2020. Viitattu 24.7.2023.
  17. ↑ https://www.livescience.com/42008-why-bonobos-are-peaceful.html

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Trijodityroniini&oldid=22816441”