Tähtitieteen harrastus
Tähtitieteen harrastuksella tarkoitetaan tähtitaivaan kohteiden ja ilmiöiden katselua, harrastusluonteista tutkimista ja tähtitieteen tutkimuksen seuraamista omaksi iloksi. Usein tähtiharrastuksen alueelle lasketaan myös avaruustekniikan seuraaminen ja harrastaminen sekä ilmakehän ilmiöiden tarkkailu.
Tähtitieteen harrastus tapahtuu yleensä jonkun tähtiharrastusyhdistyksen puitteissa, Suomessa Ursan tai jonkun paikallisen tähtiyhdistyksen.
Tähtitieteen harrastajat harvemmin pyrkivät tekemään itse tiedettä, vaan useimmiten kiinnostus tähtimaailman ilmiöihin on tiedollisen uteliaisuuden tyydyttämistä ja oman elinympäristön tarkkailua laajassa mittakaavassa. Toki edistyneimmät harrastajat ovat saavuttaneet jopa tieteellisesti merkittäviä tuloksia.
Tähtiharrastus voidaan jakaa karkeasti muutamaan osa-alueeseen:
- Tiedollinen harrastus (”nojatuolitähtitiede”)
- Kirjallisuuden lukeminen ja alan omaehtoinen opiskelu
- Tähtitieteen ja avaruustutkimuksen uutisten seuraaminen
- Tieteellisten asioiden pohdiskelu
- Esitelmien seuraaminen, kursseilla ja tähtinäytöksissä käynti
- Havaitsevan tähtitieteen harrastus
- Taivaan katselu, opettelu ja havainnointi erilaisilla havaintovälineillä (silmä, kiikari, kaukoputki, kamera). Havaitseva tähtitiede jaetaan moneen osa-alueeseen:
- Syvä taivas (engl. deep sky), jossa havaitaan aurinkokuntamme ulkopuolisia kohteita kuten galakseja, tähtijoukkoja ja erilaisia sumuja eli kohteita, jotka ovat usein laajoja ja himmeitä.
- Tähtimäisten kohteiden kuten kaksoistähtien ja muuttuvien tähtien havaitseminen.
- Aurinkokunnan kohteiden eli planeettojen, Auringon, Kuun, asteroidien, komeettojen ja muiden vastaavien kohteiden havaitseminen.
- Muut maanläheisemmät kohteet kuten satelliitit, valaisevat yöpilvet, haloilmiöt, tähdenlennot, revontulet ja vastaavat ilmiöt
- Tähtivalokuvaus eli taivaalla näkyvien kohteiden kuten Kuun, planeettojen ja syvän taivaan kohteiden valokuvaus.
- Taivaan katselu, opettelu ja havainnointi erilaisilla havaintovälineillä (silmä, kiikari, kaukoputki, kamera). Havaitseva tähtitiede jaetaan moneen osa-alueeseen:
- Teoreettinen tähtitieteen harrastus
- Matemaattinen tähtitiede
- Tähtitieteellinen paikanmääritys ja pallotähtitiede
- Tähtiharrastuksen tekniikka
- Tähtitieteelliset tietokoneohjelmat
- Havaintovälineiden valmistus ja virittely
- Yhteisöllinen tähtiharrastus
- Yhdistyksissä, kerhoissa ja ryhmissä toimiminen
- Esitelmien, kurssien ja tähtinäytäntöjen pitäminen sekä muu ohjattu toiminta
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hotakainen, Markus: Tähtitaivas. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28402-5
- Karttunen, Hannu ym. (toim.): Tähtitieteen perusteet. (4. laitos. Ursan julkaisuja 87) Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 952-5329-30-5
- Manner, Olli & Mäkelä, Veikko: Tähtitaivas paljain silmin. (Ursan julkaisuja 104) Helsingissä: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2007. ISBN 978-952-5329-60-5
- Oja, Heikki: Polaris: Koulun tähtitieto. (7. uusittu painos. Ursan julkaisuja 50) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2004. ISBN 978-952-5329-75-9
- Vamplew, Anton: Tunnista tähtikuviot. ((Simple stargazing, 2006.) Suomentaneet Juho Gröndahl, Sirpa Hietanen ja Sirje Niitepõld) Helsinki: Nemo, 2009. ISBN 978-952-240-012-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
- Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmä, jonne voi syöttää havaintoja tähtitieteellisistä ilmiöistä
- Astronetti
- Semiregular - muuttuvien tähtien visuaalihavainnointia (Arkistoitu – Internet Archive)