Pinaatit
| Pinaatit | |
|---|---|
 Pinaatti (Spinacia oleracea) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: |
Pinaatit Spinacia L. |
| Katso myös | |
Pinaatit eli tähkäpinaatit (Spinacia) on revonhäntäkasvien (Amaranthaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun luetaan nykyisin kuuluvaksi vain kaksi lajia. Näiden lajien lisäksi sukuun on kuvattu noin kymmenkunta muutakin lajia, mutta niistä osa on sittemmin siirretty maltsojen (Atriplex) sukuun kuuluviksi, osa on todettu samaksi lajiksi jonkin jo aiemmin kuvatun lajin kanssa ja osan taksonominen asema on toistaiseksi epäselvä.[1]
Pinaatit ovat yksivuotisia ja kaljuja ruohovartisia kasveja. Varsi on kasvutavaltaan pysty ja lehdet ovat vaaleanvihreitä, tasaisia, pehmeitä, suurin piirtein kolmiomaisia ja keihästyvisiä. Kukat ovat yksineuvoisia ja niissä on kahdesta neljään verholehteä. Hedekukat ovat tähkää muistuttvina rykelminä ja emikukat ovat ryhminä lehtihangoissa. Emikukissa on neljä tai viisi pitkää luottia. Hedelmä on pähkylä.[2]
Pinaattien suvun tunnetuin laji lienee ravintokasvinakin kasvatettava pinaatti (Spinacia oleracea). Lamopinaatti eli uudenseelanninpinaatti (Tetragonia tetragonioides) ei kuulu pinaattien (Spinacia) sukuun, vaan lamopinaattien (Tetragonia) sukuun, joka kuuluu myös eri kasviheimoon kuin pinaattien suku.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- pinaatti eli ruokapinaatti (Spinacia oleracea)
- Spinacia turkestanica
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- köynnöspinaatit (Hablitzia)
- lamopinaatit (Tetragonia)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Plant List (Spinacia) The Plant List. 2013. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Spenater (Spinacia) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 1.4.2018. (ruotsiksi)