Sytostaattien haittavaikutukset

Sytostaattien haittavaikutuksille ovat altteimpia tiuhaan jakautuvat solut, kuten limakalvojen, luuytimen, karvatuppien ja sikiön solut. Pahoinvointi on myös yleinen sivuvaikutus. Eri sytostaateilla on lisäksi omia erityisiä elimiä, joille ne aiheuttavat vauriota. Useat solunsalpaajista ovat lisäksi sikiövaurioita aiheuttavia (teratogeenisia).

Verisolumuutokset

Johtuvat solunsalpaajahoitojen aiheuttamista muutoksista luuytimen nopeasti jakautuvissa, verisoluja muodostavissa kantasoluissa.

Neutropenia

Pääartikkeli: Neutropenia

Alentuneen valkosolumäärään liittyy suurentunut infektiovaara. Voidaan vähentää antamalla valkosolukasvutekijää (G-CSF tai GM-CSF). Hoito on tehokkain kun se aloitetaan ennalta ehkäisevästi, 24–48 tunnin sisällä ensimmäisen solunsalpaaja-annoksen annosta, kun valkosoluarvot ovat vielä normaalit.

Trombosytopenia

Pääartikkeli: Trombosytopenia

Yleensä odotetaan spontaania korjautumista, joskus hoidetaan verihiutalesiirroilla.

Anemia

Pääartikkeli: Anemia

Korjataan punasolusiirroilla, joskus pitkittyneeseen anemiaan erytropoietiinia (punasolukasvutekijää).

Hiustenlähtö

Liittyy useimpiin solunsalpaajahoitoihin, hiukset lähtevät 3–5 viikon kuluttua solunsalpaajahoidon aloittamista ja kasvavat yleensä takaisin hoitojen loputtua, joskus jo niiden aikana. Hiuspohjan voimakas jäähdyttäminen kylmäpäähineen avulla solunsalpaajan annon aikana ja jonkin aikaa annon jälkeen vähentää hiusten lähtöä.

Pahoinvointi

Eri sytostaatit ja yhdistelmät aiheuttavat pahoinvointia hyvin vaihtelevasti. Akuutisti hoitona ensisijaisesti metoklopramidi (20 mg). Voimakkaampaan pahoinvointiin serotoniinireseptorin (5-HT-3) salpaaja (ondansetroni 8 mg, tropisetroni 5 mg tai granisetroni 3 mg). Tehoa voidaan parantaa deksametasonilla (10 mg i.v.). Pitkittyneessä pahoinvoinnissa metoklopramidi (3 × 10–30 mg), tarvittaessa yhdessä kortikoidin kanssa. Jos tästä ei ole apua, kannattaa serotoniinireseptorisalpaajia käyttää. Ennakoivaan pahoinvointiin (liittyy hoidon pelkoon, pelkkä ajatus tai sairaalaympäristö voi laukaista) voidaan käyttää bentsodiatsepiineja (loratsepaami 1–5 mg p.o.).

Elinvauriot

Antrasykliinit – sydänlihasvaurioita, viivästyneitä

Metotreksaatti, bleomysiinin mitomysiini, busulfaanin – keuhkojen kaasujen vaihdoin heikentyminen, vaikea erottaa syövän aiheuttamista muutoksista

Sisplatiini, metotreksaatti (suuret annokset) – munuaisvauriot

Vinkristiini, sisplatiini ja taksaanit – perifeerinen neuropatia → parestesia, lihaskivut ja –heikkous

Syklofosfamidi, ifosfamidi (suurina annoksina) – rakkoärsytystä l. kystiittiä

Useat solunsalpaajat – välitön kudostuho infuusion mennessä kudokseen.

Useat solunsalpaajat – limakalvovaurioita, maksan toimintahäiriöitä, elektrolyyttihäiriöitä, toiminnallisia sydänoireita ja allergisia reaktioita