Synteettinen öljy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Synteettistä moottoriöljyä.
Esteri- ja polyglykoliperustaisten moottoriöljyjen viskositeettivertailu.
Synteettistä yleisöljyä.

Synteettinen öljy (myös täyssynteettinen öljy) on voiteluöljyä, joka perustuu keinotekoisesti (synteesillä) tuotettuihin ei-raakaöljypohjaisiin yhdisteisiin. Synteettistä voitelunestettä voidaan valmistaa eri menetelmin ja se voidaan jakaa valmistusmenetelmien mukaisesti kolmeen ryhmään: synteettisiin hiilivetyihin, orgaanisiin estereihin ja polyglygoleihin. Synteettiset öljyt kestävät mineraaliöljyjä paremmin vaativia olosuhteita.[1]

Synteettisen öljyn ominaisuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyötyjä:

Rajoitteita:

  • Korkeampi hinta kuin mineraaliöljyllä
  • Ei sovellu kaikkiin vanhoihin/paljon ajettuihin moottoreihin.[3]

Öljymarkkinoilla ei ole valvontaa, mikä kontrolloisi mitä öljyjä saa kutsua synteettisiksi. Synteettisen öljyn käsitteet menivät sekaisin, kun krakattua öljyä alettiin kutsua synteettiseksi. Öljyjen myynti on luottamuskauppaa, jossa maahantuoja ja valmistaja takaavat tuotteen laadun ja samalla määrittävät synteettisyyden. Synteettistä öljyä kutsutaan myös täyssynteettiseksi öljyksi, korostaen täyttä synteettisyyttä. Synteettisen teknologian öljy voi tarkoittaa osasynteettistä öljyä.[4]

Synteettisiä perusöljyjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synteettinen öljy valmistetaan joko eteenikaasusta polymeroimalla tai monivaiheisen jalostus- ja muuntoprosessin kautta. Siksi synteettisesti valmistetun nesteen molekyyliketjuista saadaan tasalaatuisempia, kuin raakaöljystä suoraan valmistetuilla mineraaliöljyillä. Teollisuusöljyissä voi olla synteettisenä raaka-aineena myös muu kuin hiilivety.[5] Nykyisin synteettisiksi luettavilla valmistusmenetelmillä saadaan tuotettua hyvin tasalaatuista perusöljyä - samoin kuin niillä saadaan tuotettua laadultaan mineraaliöljyä vastaavaa synteettistä perusöljyä. Tämän vuoksi synteettisyys ei yksistään ole laadun tae, vaikka markkinoinnissa siihen keskitytäänkin. Voi olla vaikea selvittää mistä perusöljystä valmis öljytuote koostuu, sillä sitä ei näe öljyn laatuluokituksista eikä sitä aina kerrota tuotetiedoissa.

PAO-pohjaiset perusöljyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PAO (Polyalfaolefiini) -pohjaiset perusöljyt valmistetaan ohjaamalla eteenikaasu monimutkaisen käsittelyprosessin läpi. PAO-öljystä saadaan valmistettua erittäin tasalaatuista ja prosessissa saadaan juuri halutunlaisia hiilivetyjä. PAO-öljyjen haittana on korkeampi hinta. PAO-pohjaisissa perusöljyissä on hyvät ominaisuudet kuumassa ja kylmässä, sekä niiden hapettumisenkesto on hyvä ja ne soveltuvatkin lähes kaikenlaiseen käyttötarkoitukseen perusöljyksi. PAO-pohjaiset perusöljyt ovat yleisiä esimerkiksi laadukkaissa liikenteen moottoriöljyissä.

Esteripohjaiset perusöljyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synteettisillä estereillä on hyvät lämpötila-viskositeettiominaisuudet ja alhainen höyrystyminen: sopivia suihkuturbiinien voiteluun ja voitelurasvoihin.

Krakattu perusöljy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetykrakkauksessa pilkotaan suurimolekyylisiä hiilivetyjä (kuten parafiinivahaa) pienemmiksi, jolloin öljyn kuuman- ja kylmänkestävyys parantuvat. Krakattuja tuotteita on paljon erilaisia: krakattujen öljyjen laatu voi vaihdella mineraaliöljyä vastaavasta lähes PAO-öljyä vastaavaksi. Valmistajasta ja krakatun öljyn tyypistä riippuen käytetään lyhenteitä EHVI, VHVI tai XHVI. Krakattuja perusöljyjä käytetään yleisesti liikenteen "budjetti" voiteluaineina ja sekoitettuna esimerkiksi PAO-öljyihin, jotta tuotteen hinta ei nouse niin korkeaksi mitä se olisi täysin PAO-perusöljystä valmistettuna. [6] [7]

Silikoniöljyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silikoniöljyillä on käyttöä esimerkiksi lämmönsiirrossa, muovien voiteluaineena sekä ilmailulaitteiden voitelurasvoissa.