Synnynnäinen lonkkaluksaatio

Synnynnäinen lonkkaluksaatio eli synnynnäinen lonkkanivelen sijoiltaanmeno on vastasyntyneellä ilmenevä lonkkanivelen kehityshäiriö. Lonkkaluksaatiossa reisiluun pää sijaitsee lonkkamaljakon ulkopuolella.

Synnynnäisen lonkkaluksaation toteaminen

Synnynnäinen lonkkaluksaatio todetaan synnytyssairaalassa tehtävän vastasyntyneen kliinisen tutkimuksen yhteydessä tai myöhemmin tehtävissä neuvolatarkastuksissa. Synnynnäinen lonkkaluksaatio todetaan noin yhdellä tuhannesta vastasyntyneestä. Vika on huomattavasti yleisempi tytöillä kuin pojilla, noin neljä viidesosaa potilaista on tyttöjä. Myös esikoisilla on myöhemmin syntyneitä sisaruksia suurempi riski lonkkaluksaatioon. Tämä johtuu siitä, että ensisynnyttäjällä on usein ahtaampi lantio kuin jo aiemmin synnyttäneillä äideillä. Ahdas lantio lisää syntyvän lapsen lonkkien virheasentojen mahdollisuutta.

Synnynnäisen lonkkaluksaation hoito

Synnynnäistä lonkkaluksaatiota hoidetaan lasta- tai valjashoidolla. Lastahoidossa lapselle asetetaan lonkkalasta (ns. von Rosenin lasta), jonka avulla lonkka muotoutuu oikeaan asentoon. Lastan sisällä on metallirunko, joka on päällystetty solumuovilla. Valjashoidossa lapselle asetetaan Pavlikin valjaat, joiden avulla lonkkaluksaatiota sairastavan lapsen jalat pysyvät sammakkoasennossa.

Lasta- tai valjashoidon pituus on kuudesta viikosta jopa kolmeen kuukauteen riippuen lonkkavian laadusta.

Lähteet

• Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin ohjepankki^{lähde tarkemmin?}
• http://www.terveyskirjasto.fi^{lähde tarkemmin?}
• http://www.geocities.com/lonkkalasta/ (Arkistoitu – Internet Archive)