Sykloteeni
| Sykloteeni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 3-metyylisyklopentaani-1,2-dioni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1CCC(=O)C1=O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H8O2 |
| Moolimassa | 112,124 g/mol |
| Sulamispiste | 106 °C [2] |
Sykloteeni (C6H8O2) on rengasrakenteisiin diketoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hajusteissa ja elintarvikkeissa aromiaineena tuomaan karamellimaista tuoksua ja makua.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa sykloteeni on kellertävää kiteistä ainetta. Yhdisteen haju ja maku on voimakkaan karamellimainen. Luonnossa sykloteenia esiintyy muun muassa vaahteroissa ja se on yksi vaahterasiirapin makuyhdisteistä. Sykloteeniä muodostuu myös Maillard-reaktioiden yhteydessä kuumennettaessa sokereita esimerkiksi lihaan ja kahvipapuihin. Maillard-reaktioissa muodostuu asetolia, joka edelleen syklisoituu sykloteeniksi. 1,2-diketonina sykloteeni voi esiintyä sekä keto- että enolimuodoissa ja kaiken kaikkiaan erilaisia tautomerisia muotoja sykloteenilla on 12.[3][4] Kiinteänä sykloteeni esiintyy pääasiassa enolina ja liuoksissa diketonina[5].
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sykloteenia voidaan käyttää ruuissa ja juomissa tuomaan niihin karamallimaisia ja hedelmäisiä makuja ja hajuja. Lisäksi sitä voidaan käyttää hajusteena.[3][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 3-Methylcyclopentane-1,2-dione – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.2.2017.
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 294. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ a b Francois Chartier: Taste Buds and Molecules, s. 1500. Houghton Mifflin Harcourt, 2012. ISBN 9780544188334 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.2.2017). (englanniksi)
- ↑ J O'Brien,H E Nursten,M J Crabbe,J M Ames: The Maillard Reaction in Foods and Medicine, s. 65-68. Elsevier, 1998. ISBN 9781855737914 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.2.2017). (englanniksi)
- ↑ Methyl cyclopentenolone Sigma Aldrich. Viitattu 2.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Dolf De Rovira: Dictionary of Flavors, s. 238. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-0-470-38484-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.2.2017). (englanniksi)