Svipdag
Svipdag (muinaisnorjaksi Svipdagr) on skandinaavisessa mytologiassa sankari, joka esiintyy kahdessa runossa, Grógaldrissa ja Fjölsvinnsmálissa, jotka on yhdistetty runoelmaksi Svipdagsmál. Svipdag on Sólbjartrin ja völva Gróan poika. Svipdagin äitipuoli lähetti hänet etsimään kohtalon määräämää morsianta Menglödiä seudulta, josta ei ole paluuta. Svipdag herättää äitinsä kuolleista pyytääkseen tältä neuvoa. Gróa lausuu poikansa avuksi yhdeksän loitsua ja palaa sitten takaisin hautaansa. Loitsujen vahvistama Svipdag lähtee etsimään Menglödiä.[1]
Pitkien etsintöjen jälkeen Svipdag saapuu suuren talon luo. Tulenlieskat nousevat sen seinistä, ja talon edustalla seisoo jättiläinen. Jättiläinen kertoo nimekseen Fjölsviðr ja vakuuttaa, ettei Svipdag pääse koskaan sisälle taloon. Sitten jättiläinen kysyy, mitä sukua Svipdag on. Svipdag vastaa olevansa Vindkaldr, Várkaldrin poika, joka taas on Fjölkaldrin poika. Näin hän yrittää vakuuttaa olevansa jääjättiläisten sukua.[1]
Sitten Svipdag kysyy Menglödiä, hänen kotiaan ja sen ympäristöä sekä muita asioita koskevia kysymyksiä. Jättiläinen vastaa niihin kaikkiin. Lopulta Svipdag kysyy, onko Menglödillä miestä. Siihen jättiläinen vastaa, ettei kukaan muu saa syleillä Menglödiä, paitsi Svipdag, sillä Menglödin kohtalona on olla Svipdagin morsian. Silloin Svipdag paljastaa kuka todella on ja jättiläinen päästää hänet taloon. Talossa Menglöd vaatii Svipdagia todistamaan, kuka on ja Svipdag lausuu runon, joka vahvistaa, että hän todella on Svipdag. Menglöd kertoo sitten Svipdagille, että on pitkään istunut kukkulallaan odottaen häntä, ja se, mitä hän on hartaasti toivonut, on nyt käynyt toteen – Svipdag on vihdoin tullut hänen saliinsa.[1]
Svipdagin ja Menglödin tarinaan ei viitata muualla Runo-Eddassa eikä myöskään Proosa-Eddassa. Proosa-Eddassa Svipdag mainitaan kuitenkin Odinin pojan Vegdegin jälkeläisenä.[1]