Svea (Huippuvuoret)
| Svea Sveagruva |
|
|---|---|
 Svean asutuskeskus ja satama ilmakuvassa helmikuussa 2013. |
|
  Svea |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Norja |
| Hallintoalue | Huippuvuoret |
| Perustettu | elokuu 1910 |
Svea (myös Sveagruva) on ruotsalaisten perustama kaivoskaupunki Huippuvuorten Van Mijenvuonon rannalla.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsalainen toiminta alueella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viisihenkinen ruotsalainen retkikunta teki elokuussa 1910 maavaltauksen Van Mijenvuonon Braganzavågenin lahden rannalla sijaitsevaan alueeseen. Ruotsalaisretkikunta oli aiemmin löytänyt kivihiiltä Huippuvuorilla Pyramidenista ja Adventdalenin laaksosta, minkä perusteella heillä oli herännyt ajatus hiilisuonen jatkumisesta aina Van Mijenvuonon alueelle. Pyramidenista löydettiin myös hiiliesiintymä, jonka ruotsalaiset epäilivät kuuluvan samaan suoneen Adventdalenin laaksosta aiemmin löytyneen hiilisuonen kanssa. Retkikunta tekikin alueelta lupaavia löytöjä, minkä jälkeen se palasi kotimaahansa syksyllä 1910.[1]
Uutta tutkimusretkeä alettiin suunnitella vuoden 1910 retken löydösten kannustamana. AB Isfjorden-Bellsund perustettiin huhtikuussa 1911, ja yhtiön ensimmäiseksi tehtäväksi tuli uuden tutkimusretken järjestäminen aiemmin tutkituille alueille. Bertil Högbomin johtamaan retkikuntaan kuului tällä kertaa myös oma lääkäri, sekä neljätoista skånelaista kaivosmiestä. Yhtiö hankki käyttöönsä Viking-nimisen höyrylaivan, jolla retkikunta lähti purjehtimaan 11. kesäkuuta 1911 Tukholmasta kohti Huippuvuoria. Retkikunta otti tavoitteekseen palata lastinaan myyntikelpoista raaka-ainetta.[1]
Retkikunta purjehti ensin Billefjordenin vuonossa sijaitsevaan Pyramideniin, missä vuoren rinteeseen kaivettiin useita pieniä tunneleita, joista louhittiin myös pieni määrä hiiltä. Seuraavaksi matkaa jatkettiin vuoden 1910 retken tavoin kohti Braganzavågenin lahtea Van Mijeninvuonossa. Bellsundin salmessa retkikuntaa odotti kuitenkin huolestuttava yllätys, kun edellä purjehti brittiläisen The Northern Exploration Co. -yhtiön nopeampi alus, joka oli hyvin suurella todennäköisyydellä samalla asialla kuin ruotsalainen retkikunta. Aluksen ja The Northern Exploration Co. -yhtiön taustalla oli brittiläinen Ernest Mansfield, joka oli vuodesta 1906 hallinnoinut Kolfjälletin aluetta Van Mijenvuonon suulla. Mansfieldin yhtiö oli myös etsinyt kultaesiintymiä Braganzavågenin lahden alueelta.[1]
Ruotsalaiset eivät välittäneet Masfieldista ja lähtivät rakentamaan Svean kaivoskaupunkia varsin ripeästi aiemman valtauksensa turvin. Vuoden 1911 retken aikana ruotsalaiset tekivät louhintaa kaksivuorotyönä liki neljän viikon ajan. Työ tuotti tulosta; retkikunta sai louhittua 200 tonnia kivihiiltä. Ruotsalaisten menestyksekäs kaivostoiminta oli liikaa brittiläiselle Mansfieldille, joka alkoi elokuun 1911 alulla jyrkästi protestoida retkikunnan toimintaa, uhkaillen ruotsalaisia jopa väkivallalla, jos nämä eivät keskeyttäisi toimintaansa välittömästi. Mansfieldin uhkailu loppui kuitenkin joidenkin viikkojen kuluessa, ja Viking pääsi lähtemään kotimatkalle Ruotsiin syyskuun alulla. Huippuvuorilta louhittua kivihiiltä markkinoitiin retkikunnan kotimaassa ”Braganzakol” -nimikkeellä.[1]
Ruotsalainen Aktiebolaget Spetsbergens Svenska Kolfält perusti alueelle hiilikaivoksen vuonna 1917. Kaivostoiminta keskeytyi kahdeksan vuotta myöhemmin, mutta jatkui taas vuonna 1928 uuden yrityksen vetämänä.[2]
Kaivos myydään norjalaisille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norjan valtiollinen kaivosyhtiö Store Norske Spitsbergen Kulkompani osti Svean kaivokset miljoonalla Norjan kruunulla vuonna 1934. Yhtiö korjasi tulipalon aiheuttamat vauriot ja tutki alueen hiilivarantoja toista maailmansotaa edeltävinä vuosina. Toiminta keskeytyi toisen maailmansodan aikana,[2] jolloin kaivoskaupunki kärsi myös merkittäviä tuhoja[3] jouduttuaan saksalaisen sukellusveneen tykkitulen kohteeksi elokuussa 1944. Svea uudelleenrakennettiin sodan päätyttyä, mutta kaivos jouduttiin sulkemaan jo vuonna 1949 hiilen matalan maailmanmarkkinahinnan takia.[2] Kaivostoiminta käynnistyi suuren innostuksen saattelemana uudelleen vuonna 1970, mutta ilo jäi lyhyeksi: Sveasta oli löydetty todennäköisesti koko Huippuvuorten suurimmat hiilivarannot, mutta niiden louhinta ei ollut kannattavaa, sillä esiintymän kivihiili oli varsin epäpuhdasta.[1] Kaivos suljettiin jälleen 17 vuotta myöhemmin heikon kannattavuuden takia, ja Svean kaivoskaupungin väestö putosi pienimmillään jopa 12–15 henkilöön vuonna 1997.[2]
Pitkäpäätylouhintamenetelmällä (engl. longwall mining) toimiva uusi Svea Nordin kaivos avattiin Norjan suurkäräjäin päätöksellä joulukuussa 2001. Kaivostoiminta jatkui kannattavana aina vuoteen 2005, jolloin kaivoksessa sattunut tulipalo johti kahdeksan kuukauden seisokkiin. Svean koilispuolella sijaitsevassa Lunckefjelletissa alettiin valmistella myös kaivostoiminnan aloittamista, mutta alueen kaivokset eivät koskaan päässeet täysimittaiseen käyttöön. Koko Svean kaivoksen toiminta keskeytettiin jälleen vuonna 2015 hiilen matalien maailmanmarkkinahintojen takia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Larsdotter, Anna: Sveriges okända ockupation popularhistoria.se. 14.3.2001. Bonnier Publications. Viitattu 18.6.2017. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Lien, Herdis: Sveagruva svalbardmuseum.no. Svalbard Museum. Arkistoitu 25.6.2017. Viitattu 18.6.2017. (norjaksi)
- ↑ Overrein, Øystein et al: Pyramiden [78° 39.3' N 16° 20' E] cruise-handbook.npolar.no. Toukokuu 2015. Norjan Polaari-instituutti. Viitattu 18.6.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svea (Huippuvuoret) Wikimedia Commonsissa
