Suzanne Demarquez
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suzanne Demarquez (5. heinäkuuta 1899 Pariisi – 23. lokakuuta 1965 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja musiikkikirjailija.[1]
Demarquez opiskeli Pariisin konservatoriossa Georges Caussaden johdolla ja sävelsi varsinkin kamarimusiikkia.[2] Hän julkaisi elämäkerralliset teokset Henry Purcellista (1951)[2], André Jolivetista (1958), Manuel de Fallasta (1963) ja Hector Berlioz’sta (1969).[1] Demarquez työskenteli soinnutuksen opettajana École normale de musique de Parisissa. Hänen sävelkielensä pohjautui klassisiin tyyliperinteisiin.[2]
Sävellyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sonaatti sellolle ja pianolle (1923)
- Jousikvartetto (1927)
- Rapsodie lyrique viululle ja pianolle (1928; myös orkesterisäestyksinen versio)
- Sonatiini orkesterille (1932)
- Sonatiini huilulle ja pianolle (1953)
- Bopshore soolosellolle (1957)
- Variations sur un thème oriental soolohuilulle (1957)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Demarquez, Suzanne Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 3.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Otavan iso musiikkitietosanakirja (toim. Ala-Könni ja muut), ISBN 951-1-02380-2
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Muut | |
