Suorasuusulkukotilo
| Suorasuusulkukotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Sulkukotilot Clausiliidae |
| Suku: | Cochlodina |
| Laji: | orthostoma |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cochlodina orthostoma |
|
Suorasuusulkukotilo (Cochlodina orthostoma) on Suomessa erittäin harvinainen ja uhanalainen kotilolaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[3] ja on erityisesti suojeltava[4].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaleanruskea kotilolaji, jonka pitkänomaisen ja kierteisen kuoren pinnassa on hyvin erottuvia säännöllisiä uurteita. Suuaukon yläpuolelta kuori on vaaleampi ja suuaukon toinen reuna on lähes suora. Suuaukon sisäpuolella kuoressa oleva uloke, niin kutsuttu alalamelli on lajilla huomattavan voimakas. Kuoren pituus on 12–13 mm ja leveys noin 4 mm.[5][6]
Samankaltainen laji on esimerkiksi sileäsulkukotilo (Cochlodina laminata).
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Itä- ja Keski-Euroopassa[6], mutta se on sielläkin paikoittainen ja etäisyydet eri esiintymien välillä ovat pitkiä.[7] Suomessa lajin tiedetään elävän ainoastaan Karjalohjalla, Karkalin luonnonpuistossa[5] ja Kalkkimäen alueella[8][9] sekä Kiskossa Korkeaniemenkallion[10] ja Malmbergin luonnonsuojelualueilla[9]. Kaksi kotilon kuorta on löydetty myös Pohjasta Långbrobergetin alueelta, mutta laji tuskin elää siellä enää[9].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suorasuusulkukotilo on hyvin vaatelias elinpaikkansa suhteen. Suomessa esiintymispaikat ovat reheviä jalopuulehtoja, joissa kasvaa pähkinäpensasta sekä iäkkäitä haapoja. Maaperä on kalkkipitoista ja lähistöllä on yleensä puro. Kotilot viihtyvät etenkin sammalia ja leviä kasvavilla lehtipuiden rungoilla.[9] Keski-Euroopassa laji elää kosteissa ja varjoisissa lehtimetsissä, joissa se oleskelee yleensä puiden rungoilla. Munat kuoriutuvat jo emon ruumiin sisällä ja poikaset syntyvät valmiina.[6] Koska esiintymät ovat pirstaleisia, lajin säilymistä uhkaavat niissä tapahtuvat muutokset puulajistossa ja puiden ikärakenteessa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Duda, M.: Cochlodina orthostoma IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Pedro Cardoso: Suorasuusulkukotilo – Cochlodina orthostoma Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Ilmari Valovirta, Ulla-Maija Liukko & Hannu Ormio 2010. Nilviäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 391–354
- ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=350971&lan=fi&clan=fi
- ↑ a b Kirsi Hutri & Tiina Mattila: Kotilo ja simpukkaharrastajan opas. Tammi 1991 ISBN 951-30-9696-3 s. 82–83
- ↑ a b c http://www.molluscs.at/gastropoda/terrestrial.html?/gastropoda/terrestrial/clausiliidae2.html
- ↑ http://www.animalbase.uni-goettingen.de/zooweb/servlet/AnimalBase/home/species?id=182
- ↑ a b http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=249276&lan=FI
- ↑ a b c d Irene Routio (2007) "Suorasuusulkukotilo (Cochlodina orthostoma) Suomessa". Luonnon Tutkija 1/2007 s. 16–19
- ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=252044&lan=FI
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kuva kuoresta (englanniksi)