Suorasuusulkukotilo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suorasuusulkukotilo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Vaarantunut [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Sulkukotilot Clausiliidae
Suku: Cochlodina
Laji: orthostoma
Kaksiosainen nimi

Cochlodina orthostoma
Menke, 1828

Suorasuusulkukotilo (Cochlodina orthostoma) on Suomessa erittäin harvinainen ja uhanalainen kotilolaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[3] ja on erityisesti suojeltava[4].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleanruskea kotilolaji, jonka pitkänomaisen ja kierteisen kuoren pinnassa on hyvin erottuvia säännöllisiä uurteita. Suuaukon yläpuolelta kuori on vaaleampi ja suuaukon toinen reuna on lähes suora. Suuaukon sisäpuolella kuoressa oleva uloke, niin kutsuttu alalamelli on lajilla huomattavan voimakas. Kuoren pituus on 12–13 mm ja leveys noin 4 mm.[5][6]

Samankaltainen laji on esimerkiksi sileäsulkukotilo (Cochlodina laminata).

Lajia tavataan Itä- ja Keski-Euroopassa[6], mutta se on sielläkin paikoittainen ja etäisyydet eri esiintymien välillä ovat pitkiä.[7] Suomessa lajin tiedetään elävän ainoastaan Karjalohjalla, Karkalin luonnonpuistossa[5] ja Kalkkimäen alueella[8][9] sekä Kiskossa Korkeaniemenkallion[10] ja Malmbergin luonnonsuojelualueilla[9]. Kaksi kotilon kuorta on löydetty myös Pohjasta Långbrobergetin alueelta, mutta laji tuskin elää siellä enää[9].

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorasuusulkukotilo on hyvin vaatelias elinpaikkansa suhteen. Suomessa esiintymispaikat ovat reheviä jalopuulehtoja, joissa kasvaa pähkinäpensasta sekä iäkkäitä haapoja. Maaperä on kalkkipitoista ja lähistöllä on yleensä puro. Kotilot viihtyvät etenkin sammalia ja leviä kasvavilla lehtipuiden rungoilla.[9] Keski-Euroopassa laji elää kosteissa ja varjoisissa lehtimetsissä, joissa se oleskelee yleensä puiden rungoilla. Munat kuoriutuvat jo emon ruumiin sisällä ja poikaset syntyvät valmiina.[6] Koska esiintymät ovat pirstaleisia, lajin säilymistä uhkaavat niissä tapahtuvat muutokset puulajistossa ja puiden ikärakenteessa.[8]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]