Suorakylvö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sokerijuurikasta kylvettynä sänkeen. Sänki suojaa maata samalla myös eroosiolta.

Suorakylvö tarkoittaa viljeltävän kasvin siementen kylvämistä muokkaamattomaan maahan, edellisen kasvin sänkeen.

Suorakylvö on oleellinen osa Yhdistyneiden kansakuntien määrittelemää CA-viljelyä. CA-viljely (lyhenne sanoista Conservation Agriculture) on yleisnimitys viljelymenetelmille, jotka säästävät ympäristöä estämällä eroosiota ja pidättämällä maaperän orgaanisia hiiliyhdisteitä vapautumasta ilmakehään hiilidioksidiksi. Näitä ovat suorakylvön lisäksi erilaiset kevytmuokkausmenetelmät. CA-viljely ei ole luomuviljelyä, vaan torjunta-aineita ja lannoitteita voidaan käyttää samalla tavoin kuin perinteisessä viljelyssä.[1]

Suorakylvö on menetelmä, jossa siemen kylvetään muokkaamattomaan maahan. Suorakylvöksi ei virallisesti lasketa menetelmää, jossa maata muokataan kylvön yhteydessä. Muokkaamista kylvön yhteydessä voidaan suorittaa kylvökoneen eteen liitettävällä esimuokkaimella tai muokkain voi olla kiinteä osa kylvökonetta. Tällöin on kyse yhden ajokerran kylvömenetelmästä. Rajanveto suorakylvön ja yhden ajokerran menetelmän välilä on vaikeaa, koska suorakylvökoneen kylvövannaskin muokkaa maata aina jonkin verran.lähde?

Karjanlannan käyttö on suorakylvössä mahdollista. Esimerkiksi lietelantaa voi levittää peltoon kasvukauden ulkopuolella, jos maa asianmukaisesti mullataan sen jälkeen. Syksyllä lietelantaa saa levittää pellolle ennen syysviljan suorakylvöä. Yksi mahdollinen tapa on levittää lietalantaa kasvustoon.[2]

1930-luvulla Yhdysvaltojen keskiosaa koettelivat valtavat pölymyrskyt (Dust Bowl). Syynä olivat pitkään jatkunut kuivuus ja tuuli, joka irrotti hienon pintamaan. Alueella ei luonnontilaisena esiintynyt vastaavia myrskyjä, koska kasvillisuus sitoi maata. Alueelle levinnyt maanviljelys kuitenkin muutti luontaista maaperää. Kyntöauran ja muiden muokkausmenetelmien käyttö aiheutti sen, että hienoa maa-ainesta oli aina sitoutumattomana maan pinnalla. Katastrofin seurauksena aloitettiin ympäristöä säästävien viljelymenetelmien kehittely.lähde?

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorakylvön kokonaisvaikutus on tutkimuksen mukaan hyödyllinen, mutta tutkimuksen mukaan sillä on myös haitallisia vaikutuksia.[3]

Suorakylvön yksi tärkeimmistä tavoitteista on torjua eroosiota. Suorakylvö muistuttaa ympärivuotista kasvipeitteisyyttä ja sillä voimakas eroosiota torjuva vaikutus, koska kasvinjätteet ja juuret sitovat maata. Suorakylvössä kasvinjätteet jäävät maan pintakerrokseen, joka lisää orgaanisen aineksen eli humuksen määrää maan pinnalla. Myös lisääntyneellä humuksella on eroosiota ehkäisevä vaikutus. Toinen tärkeä merkitys orgaanisella aineksella on maan mururakenteen parantaminen. Mururakenteen paraneminen johtaa pellon parempaan vesitalouteen, jonka seurauksena pinnan kuorettumisriski pienenee ja maan tiivistyminen vähenee. Tämän seurauksena ympäristölle haitallinen ravinteiden pintavalunta vähenee.lähde?

Yksi pellon vesitaloutta parantava tekijä ovat lierot, jotka hajottavat kasvinjätettä maan pinnalla ja kaivavat peltoon käytäviä, joita pitkin ylimääräinen vesi imeytyy maaperään. Vesitalouden kannalta lieroista tärkein on kasteliero, joka voi kaivautua jopa metrin syvyyteen.[4] Koska suorakylvössä lierojen tekemiä käytäviä ei rikota esimerkiksi kyntämällä, niistä tulee vuosien mittaan tärkeä pellon hyvää vesitaloutta edistävä tekijä. Lierokäytävien puuttuminen voikin suorakylvön alkuvaiheessa tuottaa ongelmia, kun vesi jääkin seisomaan pellon pinnalle. Suorakylvö tarjoaa lieroille edulliset olosuhteet, joten niiden määrä lisääntyy ajan myötä suorakylvöön siirtymisen jälkeen.lähde?

Suorakylvössä liukoinen fosfori kertyy maan pintarakenteeseen ja siten liukoisen forforin kulkeutuminen vesistöön lisääntyy. Tutkimuksen mukaan yhdeksässä vuodessa vesistöön päässeen fosforin kokonaismäärä kuitenkin pieneni vajaat 30 prosenttia.[3]

Taloudellinen hyöty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan muokkaustarpeen poistuminen johtaa säästöihin polttoainekuluissa ja vähentää viljelijän työmäärää. Tarvittavien maatalouskoneiden määrä on pienempi, mikä osaltaa pienentää investointikustannuksia tulevaisuudessa.lähde?

Perinteisellä muokkauksella ja myöskin kevytmuokkauksella pystytään pitämään rikkakasvit kurissa. Torjunnan tarve ei välttämättä olennaisesti lisäänny suorakylvössä, mutta rikkakasvien tyyppi muuttuu. Juurien ja juurakkojen avulla leviävät kasvit saattavat vähentyä, mutta siemenlevintäiset heinämäiset kasvit vastaavasti lisääntyä. Suorakylvön on kuitenkin todettu vähentävän rikkakasvien siemenpankkia.[5]

Pellon pinnalle jätetty kasvinjäte suosii kasvitauteja. Kasvitautien määrä riippuu useasta tekijästä. Tärkeintä on huolehtia riittävästä viljelykierrosta ja käyttää elinvoimaista, peitattua kylvösiementä.lähde?

Itse kylvömenetelmään liittyy useita riskejä, joten suorakylvön täydellinen onnistuminen on usean tekijän summa. Yksi orastumista vaikeuttava tekijä on ns. hiuspinni-ilmiö, jossa kylvökoneen kiekko taittaa oljen kylvövaon pohjalle estäen siemenen maakosketuksen ja näin ollen vaikeuttaa siemenen itämistä. Kylvöajankohta on suorakylvössä perinteistä menetelmää tärkeämpi. Sänkipelto kuivuu keväällä kylvökuntoon hitaammin kuin muokattu, koska tumma muokattu maa sitoo enemmän lämpöä kuin vaalea sänkipelto ja kasvinjätteet estävät osaltaan kosteuden haihtumista sänkipellon pinnasta. Riskinä on varsinkin savimailla, että pelto ei ole riittävästi kuivunut kylvöhetkellä, mistä seuraa, että kylvövako jää auki. Hyvän itämisen edellytyksenä on, että siemenen ympärille saadaan maaperästä kosteita muruja. Lisäksi sadevesi voi hukuttaa siemenen. Toisaalta pelto voi myös kuivua liikaa, jolloin siemen ei saa riittävää kosteutta itääkseen.lähde?

  1. http://www.suorakylvo.net/suorakylvo_info.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. http://www.vieskanmetalli.fi/vm-aitosuorakylvo/menetelma/liete-ja-karjanlanta (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b Risto Uusitalo ym.: Suorakylvön vesistövaikutukset ovat monitahoisia. (Mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat, 8.2.2019, s. B 13.
  4. Nuutinen, Visa: Peltomaan lierot (PDF) 2011. MTT. Viitattu 05.10.2012.
  5. http://www.mtt.fi/koetoiminta/pdf/mtt-kjak-v60n01s03b.pdf

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]