Suopunki
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suopunki (esp. lasso, mongoliaksi ja venäjäksi arkan, nenetsiksi tynzei) on poronhoidossa porojen kiinniottoon käytetty heittopaula.
Suopunki on noin 12–20 metriä pitkä ja yleensä noin 6–8 mm paksu naru, joka on punottu huomattavasti tavallista narua tiukemmaksi. Yleisimmin naru on tehty hampusta, puuvillasta tms. luonnonkuidusta, mutta niitä tehdään myös nahkasta palmikoimalla. Pituudessa ja paksuudessa on alueellista ja käyttömieltymyksistä johtuvaa vaihtelua. Naru yleensä tervataan ja tervaus tekee siitä jäykemmän ja estää narua sykertymästä sekä suojaa kastumiselta. Narun jäykkyyteen vaikuttaa punonnan kireys, naruun imeytetyn tervan määrä ja lisäaineet kuten vahat tai rasvat. Terva jäykistyy kylmällä ilmalla ja narun jäykkyys saa silmukan aukeamaan heiton aikana. Nykyisin käytetään yleisesti myös kumista tehtyä suopunkia. Hyvin tavallista on, että yhdellä poromiehellä on erilaisia suopunkeja, joista toiset toimivat hyvin pakkasella, toiset taas paremmin lämpimällä säällä. Suopungin heittopäässä on kaksireikäinen sarviluusta tai nykyisin myös muovista tehty köyden juoksusilmukkaa vastaava reikälevy, kiela, jonka suuremman reiän kautta suopungin kiristyvä silmukka kulkee. Naru lukittuu kielan pienemmän reiän taakse solmulla ja naru voi vapaasti pyöriä reiässä, jolloin narussa oleva kierre pääsee purkautumaan. Suopunki vyyhdetään ja heitetään poron sarviin tai kaulaan. Joskus suopunki tarttuu myös poron koparaan.
Suopunkia käytetään yleisimmin poroerotuksessa aitaukseen ajettujen porojen joukosta halutun yksilön kiinniotossa. Suopunkia tosin korvaa nykyisin helpompi tapa, ohuen riu'un kärkeen kiinnitetty nuorasilmukka, vimpa eli vimpain, jolla haluttu poro silmustetaan kiinni. Tapa on helppo ja tarkka. Vältytään suopungin harhaheitoilta. Myös vimman käyttö on vähentynyt nykyisin, koska poroaidat pyritään nykyisin rakentamaan niin että emäaidasta on helppo ajaa poroja pienempään aitaan, jossa porot voidaan ottaa helposti kiinni suoraan sarvesta tai sorkasta.
Eteläisellä poronhoitoalueella käytetään yleisesti hyvin pitkää (n. 25–30 m) ja melko ohutta, vain noin 5–6 mm paksua käsittelemätöntä puuvillasta punottua suopunkia, jolla ripataan poroja metsästä siten, että kelkkajäljelle asetetaan poljin eli ansasilmukka ja toinen pää suopungista sidotaan keppiin ja mies jää kepin kanssa vahtiin. Toinen mies ajaa poroa niin että se kulkee polkimen kautta ja vahtiin jäänyt mies nykäisee keppiä heilauttamalla suopungin poron jalkaan.