Suomi–Ruotsi-jalkapallomaaottelu 1911
Suomi–Ruotsi -jalkapallomaaottelu, joka pelattiin Helsingissä Eläintarhan kentällä sunnuntaina 22. lokakuuta 1911 oli Suomen jalkapallomaajoukkueen kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen maaottelu. Se päättyi Ruotsin voittoon maalein 5–2.[1] Ottelusta käytettiin aluksi nimitystä ”liitto-ottelu”, maaotteluna siitä alettiin puhumaan vasta myöhemmin.[2]
Ensimmäisen maaotteluvastustajan hakeminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaista jalkapalloa hallinnoiva kattojärjestö Suomen Palloliitto (SPL) oli perustettu toukokuussa 1907. Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n jäseneksi se hyväksyttiin kesäkuussa 1908. SPL olisi ollut valmis aloittamaan maaottelut heti perustamisensa jälkeen syksyllä 1907, mutta niitä ei päästy järjestämään, koska ilmoitus FIFA:n väliaikaisesta jäsenyydestä saatiin vasta marraskuussa. Virallisen FIFA-jäsenyyden jälkeen oli tarkoitus pelata maaottelu Ruotsia vastaan kesällä 1908. Ruotsiin kuitenkin kantautui huhuja Suomessa raivonneesta kolera-epidemiasta, jonka vuoksi Lontoon olympialaisiin valmistautuneet ruotsalaiset kieltäytyivät saapumasta maahan.[3]
Talvella 1909 myös jääpalloa hallinnoineet Suomen ja Ruotsin jalkapalloliitot ajautuivat riitaan Tukholman Pohjoismaisissa kisoissa käydyn jääpallon finaaliottelun vuoksi. Ne katkaisivat suhteensa käytännössä lähes kokonaan seuraavan kahden vuoden ajaksi. Kiista syntyi, kun ruotsalaiset kokosivat turnauksen finaalia varten kokonaan uuden ja paremman joukkueen, jota suomalaiset taas pitivät epäreiluna menettelynä. Näin ollen 23. toukokuuta 1909 suunniteltu jalkapallomaaottelu peruuntui. Otteluun yritettiin tämän jälkeen saada vastustajaa Pietarissa asuvista englantilaisista, mutta he eivät olleet halukkaita matkustamaan Helsinkiin, koska paikallinen krikettikausi oli tuolloin jo alkanut. Tämän jälkeen SPL järjesti helsinkiläisille seurajoukkueille joitakin otteluja venäläisiä joukkueita vastaan ja tarkoitus oli kohdata myös vastustajia Englannista, Virosta ja Latviasta. Nämä ottelut eivät kuitenkaan eri syistä toteutuneet ennen kuin syksyllä 1911, jolloin Venäjälle matkalla ollut englantilainen English Wanderers pelasi yhden ottelun myös Helsingissä.[3]
Ottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ottelun sopiminen ja järjestelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1911 alussa Ruotsin jalkapalloliitto oli halukas tekemään sovinnon ja maaottelua suunniteltiin loppukesäksi tai alkusyksyksi. Sen järjestäminen kuitenkin siirtyi lopulta lokakuulle asti. Kuun puolivälissä Ruotsin jalkapalloliitolta saapui kirje, jonka mukaan matkaan lähetettäväksi tarkoitettu joukkue ei pystynytkään saapumaan paikalle yhden pelaajan estymisen vuoksi. Lisäksi yhtä ruotsalaispelaajaa ei Venäjän Tukholman pääkonsuli suostunut päästämään Venäjän suuriruhtinaskunnan alueelle, koska hän oli ilmeisesti juutalainen. Lopulta Ruotsista saapui Helsinkiin varajoukkue, joka koostui yhtä pelaajaa lukuun ottamatta IFK Uppsalan pelaajista.[1][3] IFK Uppsala oli kaksi viikkoa aikaisemmin pelannut Ruotsin mestaruuskilpailun finaalissa, jonka se hävisi AIK:lle.[4] Aluksi varajoukkueeksi suunniteltiin tukholmalaisista pelaajista koottua yhdistelmää, mutta sen arveltiin olevan liian kova vastustaja suomalaisille.[2]
Suomen pelaajavalinnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otteluun nimetty Suomen joukkue koostui kokonaan helsinkiläisseurojen pelaajista. Sen valitsijana toimi Palloliton hallituksen jäsen Kaarlo Soinio, joka otti joukkueeseen mukaan myös itsensä. Lisäksi Soinio kirjoitti ottelusta raportit Helsingin Sanomiin sekä Suomen Urheilulehteen.[5] Jälkimmäisen julkaiseman raportin mukaan Suomen joukkue ei ollut paras mahdollinen, vaan ainakin hyökkäykseen olisi löytynyt parempia pelaajia, jotka kuitenkin kieltäytyivät tulemasta mukaan.[2] Suomi pelasi ottelun ilman valmentajaa.[1]
Kokoonpanot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]     Suomi
|
Ruotsi
|
|
|
Ottelun kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ottelu alkoi Eläintarhan urheilukentällä kello 13.30. Sen tuomarina oli Palloliiton hallituksen entinen jäsen Arvo Eerikäinen, joka myöhemmin samana syksynä voitti Suomen mestaruuden HJK:n riveissä. Urheilulehden raportoinnin mukaan hän oli tasapuolinen. Ruotsi pelasi ottelun perinteisessä sinikeltaisessa asussaa, kun taas Suomi esiintyi tuohon aikaan urheilukilpailuissa käyttämässään punaisessa paidassa ja mustissa housuissa. Suomen paidassa oli leijonavaakuna. Kotijoukkue aloitti ottelun hyvin ja Suomi siirtyikin viidessä minuutissa jo 2–0-johtoon ainoan maaottelunsa pelanneiden Uno Lindbäckin ja Paul Jeriman maaleilla. Heistä Jerima, joka tunnettiin myös sukunimellä Jefimoff, oli aikanaan Suomen mestaruuksia voittanut pikajuoksija. Suomen maalien jälkeen ote siirtyi odotetusti ruotsalaisille ja he onnistuivatkin kaventamaan ottelun vielä ensimmäisen jakson aikana. Toisella puoliajalla Ruotsi ratkaisi ottelun neljällä maalillaan, joista kaksi syntyi viimeisen neljän minuutin aikana suomalaisten väsyessä.[2]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| 22. lokakuuta 1911 13.30 |
Suomi 
|
2–5 |  Ruotsi
|
Eläintarhan kenttä, Helsinki | |
Lindbäck  3' Jerima 5'
|
40' Eriksson 46' Persson 65' Brohlin 86' Brohlin 88' Andersson
|
Yleisömäärä: 1 000 Tuomari: Arvo Eerikäinen, Suomi |
Jälkipuinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Urheilulehti kehui kotijoukkueen pelaajista lähinnä maalivahti Gustaf Holmströmiä, mutta myös Suomen puolustusta ja hyökkäyksen laitapelaajia luonnehdittiin "kelvolliseksi". Muita hyökkääjiä sen sijaan moitittiin yksipuolisuudesta ja huonosta taktisesta osaamisesta. Urheilulehden mukaan ruotsalaiset olivat muutoinkin taidoissaan ja taktiikassaan selvästi Suomen joukkuetta edellä. Huonon esityksen syyksi todettiin myös viikkoa aikaisemmin pelatut SM-ottelut, joiden johdosta Suomen pelaajat olivat väsyneitä ja kärsivät jopa loukkaantumisista. Tuohon aikaan jalkapallossa ei tunnettu vaihtopelaajia. Ruotsin joukkueesta lehti nosti erityisesti esille laitapelaajat Gunnar Pleijelin ja Karl Perssonin. Ottelua moitittiin yleisesti hidastempoiseksi, jota Urheilulehden mukaan myös ruotsalaiset olivat ihmetelleet. Suomen Palloliitto järjesti ottelun jälkeen juhlatilaisuuden Operakällaren-ravintolassa, joka sijaitsi Helsingin Ruotsalaisen teatterin tiloissa. Illallisen aikana ruotsalaisille luovutettiin muistoksi Palloliiton kunniamerkit.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen jalkapallon historia
- Luettelo Suomen jalkapallomaajoukkueen otteluista
- Luettelo Suomen maajoukkueessa A-maaotteluita pelanneista jalkapalloilijoista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, Kustannusosakeyhtiö Teos 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c 100 vuotta ensimmäisestä maaottelusta 22.10.2011. SuomiFutis. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ a b c d e Liitto-ottelu jalkapallopelissä Ruotsin ja Suomen välillä, Suomen Urheilulehti nro 11/1911.
- ↑ a b c Lautela & Wallén, s. 36–38.
- ↑ Fotbollsåret 1911 - Det tredje svenska mästerskapet AIK. Viitattu 4.3.2016.
- ↑ Lautela & Wallén, s. 334.