Suomen yhdistyslaki
Suomen yhdistyslaki (26.5.1989/503) on laki, jossa säädetään yhdistysten perustamisesta, päätöksenteosta, hallinnosta ja purkautumisesta. Nykyinen yhdistyslaki on ollut voimassa 1.1.1990[1] alkaen. Lakiin on tehty useita muutoksia sen jälkeen.
Yhdistyslaki antaa perusteet yhdistyksen hallinnon järjestämisestä. Yhdistyksellä on kuitenkin autonomia päättää hallintonsa järjestämisestä niiltä osin kun se ei ole ristiriidassa lain kanssa.
Yhdistyslain perusta on Suomen perustuslaissa, jonka 13 §:n mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus, mikä sisältää oikeuden ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan[2]. Yhdistymisvapaudesta säädettiin myös vuoden 1919 hallitusmuodossa.
Yhdistyslaki on luonteeltaan yleislaki ja se koskee aatteellisia yhdistyksiä. Lakia ei sovelleta julkisoikeudellisiin, lailla perustettuihin yhdistyksiin, jollei niin ole erikseen säädetty. Esimerkiksi raha-automaattiyhdistystä ei ole merkitty yhdistysrekisteriin, eikä siihen sovelleta yhdistyslakia, mutta metsänhoitoyhdistykset löytyvät yhdistysrekisteristä ja niihin sovelletaan yhdistyslakia.lähde?
Lain keskeinen sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdistyslaki jakautuu kahteentoista lukuun, jotka kattavat koko yhdistystoiminnan elinkaaren.
1 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisessä luvussa säädetään muun muassa kielletyistä ja luvanvaraisista yhdistyksistä. Yhdistyksen tarkoitus ei saa olla hyvien tapojen vastainen.
2 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisessa luvussa säädetään, kuinka yhdistys perustetaan. Perustettavasta yhdistyksestä on tehtävä peruskirja ja yhdistyksen on hyväksyttävä säännöt lain 8 §:n mukaisesti. Yhdistyksellä on oltava nimi, kotipaikka ja tarkoitus. Lisäksi säännöissä on määrättävä keskeisistä yhdistyksen hallinnon periaatteista, kuten tilintarkastuksesta.
3 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmannessa luvussa säädetään yhdistyksen jäsenyydestä. Yhdistyksellä on oltava jäsenluettelo. Luvussa säädetään myös jäseneksi hyväksymisestä, eroamisesta ja erottamisesta.
4 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neljännessä luvussa säädetään yhdistyksen päätösvallan käyttämisestä. Päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille, mutta yhdistys voi delegoida osaa sen päätösvallasta muille toimielimille.
5 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viidennessä luvussa säädetään yhdistyksen päätöksenteon perusteista. Luvussa säädetään muun muassa yhdistyksen kokouksesta, kokouskutsusta, valtuutettujen kokouksesta, vaalijärjestyksestä sekä pöytäkirjoista.
6 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuudennessa luvussa säädetään yhdistyksen muun muassa hallituksesta, esteellisyyksistä sekä tilintarkastuksesta.
7 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seitsemännessä luvussa säädetään yhdistyksen purkautumisesta.
8 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahdeksannessa luvussa säädetään yhdistyksen varoituksesta, toimintakiellosta ja yhdistyksen lakkauttamisesta.
9 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdeksännessä luvussa säädetään yhdistyksen merkitsemisestä yhdistysrekisteriin.
10 luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymmenennessä luvussa säädetään rekisteröimättömien yhdistysten vastuista ja velvoitteista.
11−12 luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdestoista ja kahdestoista luku sisältävät erinäisiä säännöksiä sekä voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yhdistyslaki 63 § (26.5.1989/503) Finlex. Arkistoitu 24.9.2017. Viitattu 25.7.2017.
- ↑ Suomen perustuslaki 13 § (11.6.1999/731) Finlex. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 25.7.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yhdistyslaki (Finlex) (Arkistoitu – Internet Archive)