Suomen varhaisteollisuus

Osa Carta marina -kartasta vuodelta 1539:
"Hic fabricaⁿtur naves" - Täällä tehdään laivoja
"Hic fabricaⁿtur bombarde" - Täällä tehdään tykkejä

Suomen varhaisteollisuus tarkoittaa niitä teollisuuden muotoja, joita Suomessa esiintyi ennen 1800-lukua, ennen ensimmäistä teollista vallankumousta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön ottoa.

Teollinen raudan tuotanto oli varhaisteollisuuden tärkeimpiä muotoja. Suomessa raudan tuotanto perustui kaivosrautaan, mutta myös järvi- ja suomalmiin. Erik Fleming avasi ensimmäinen rautakaivoksen Lohjan Ojamossa vuosina 1538–1540. Rautamalmi jalostettiin masuuneissa hiilen kanssa raaka- eli takkiraudaksi. Masuunit tuottivat aluksi rautaa pääasiassa sotatarviketuotantoon, kuten tykkien raaka-aineeksi.

Ruukkiteollisuus alkoi 1600-luvulla. Se oli käsitti metallien perusteollisuutta ja metallituotteiden, lähinnä työkalujen, valmistamista takomalla ja valamalla manufaktuuripajoissa. Huomattavimpia 1600-luvulla perustettuja ruukkeja olivat Teijon, Mustion, Antskogin, Billnäsin, Fagervikin ja Fiskarsin ruukit.

Puunjalostusteollisuuden alkuna voidaan pitää vesisahoja, joita perustettiin Suomeen jo 1500-luvulla. Vuonna 1533 Halikon talonpojat myivät Flemingille sahamyllyn paikan Hossostenkoskelta. Mahdollisesti jo tätä ennen uskotaan Naantalin luostarin harjoittaneen sahaustoimintaa vesisahalla.

Kankaita kudottiin 1500–1600-luvuilla kotona ja myytiin kaupunkeihin. Ensimmäisiä teollisia tekstiiliyrityksiä perustettiin Turkuun vuonna 1738. Näitä olivat Wechterin villatehdas ja Friedrich Lütken sukka- ja nuttukutomo.

1700-luvulla Suomessa toimi lasi- ja tupakkatehtaita. Strengbergin tehdas Pietarsaaressa aloitti toimintansa jo 1700-luvun puolivälissä käyttäen aluksi kotimaista raaka-ainetta.

Katso myös

• Luettelo Suomen rautaruukeista
• Luettelo Suomen tekstiili- ja vaatetustehtaista