Suomen vapausradio

Suomen vapausradio oli vuosina 1941–1945 toiminut radioasema, joka välitti Neuvostoliiton suomenkielistä propagandaa. Sitä väitettiin suomalaisten omaksi ”kansalliseksi ääneksi”.

Suomen vapausradion kaltaisia, Kominternin organisoimia propagandalähetyksiä suunnattiin Neuvostoliitosta kaikkiin Hitlerin Saksan miehittämiin maihin, joiden joukkoon myös Suomi Moskovassa luettiin.

Otto Wille Kuusinen ja Toivo Antikainen olivat jatkosodan alettua laatineet Suomea varten radiopropagandasuunnitelman, joka oli käynyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Leningradin piirin johtajan, kenraalieversti Andrei Ždanovin hyväksyttävänä. Jatkosodan ensimmäisten kuukausien aikana Suomen vapausradiossa esitettyjä teemoja olivat muiden muassa, että ”Neuvostoliitto ja puna-armeija käyvät oikeutettua, isänmaallista sotaa”, ”Hitlerin ja suomalaisten valkokaartilaisten ristiretki epäonnistuu ja on jo epäonnistunut” ja ”Hitlerin suomalaiset myötäjuoksijat paljastetaan”.

Suomen vapausradion lähetykset alkoivat Leningradista kesällä 1941. Sen tärkeimmät työntekijät olivat Otto Wille Kuusisen Terijoen hallitukseen kuuluneet Armas Äikiä ja Inkeri Lehtinen. Vapausradio välitti niin sanottua mustaa propagandaa, jonka väitettiin tulevan suomalaisesta lähteestä. Lähetyksissä käytettiin tekaistujen suomalaisten avustajien raportteja ja haastatteluja sekä toimitukselle lähetettyjä ”lukijakirjeitä”, joiden avulla Suomessa vallinneet olot näyttäytyivät synkkinä ja kansa tyytymättömänä. Toivo Antikaisen kuoltua Suomen vapausradion äänenä toimi Armas Äikiä, jonka raivokkaiden hyökkäysten kohteina olivat Suomen hallituksen ja sotilasjohdon ohella erityisesti sosialidemokraatit ja näistä ennen muita Väinö Tanner ja nimimerkillä Jahvetti suosittuja radiopakinoita pitänyt Yrjö Kilpeläinen.

Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomen vapausradion lähettämä propaganda oli monitasoista. Esimerkiksi puolustusvoimien radiolähetysten aikana esitetyissä välihuudoissa kehotettiin suomalaisia sabotoimaan Suomen puolustusvoimien sodankäyntiä ja solvattiin Suomen poliittisia johtajia. Pidemmissä esityksissä todisteltiin sodan vaatimaa inhimillistä ja taloudellista hintaa sekä luettiin suomalaisilta kaatuneilta ja sotavangeilta saaduiksi väitettyjä kirjeitä pienimpiäkin yksityiskohtia mainiten. Vihavaisen mukaan Suomen vapausradion propagandan sävy muuttui sodan aikana, ja etenkin Stalingradin taistelun jälkeen keväällä 1943 se tuli entistä mahtipontisemmaksi.

Vapausradion jatkosodan aikana antama kuva Suomen olosuhteista oli yksipuolinen ja usein loukkaava, minkä takia sen vaikutusta on pidetty vähäisenä. Radio jatkoi toimintaansa myös syyskuussa 1944 solmitun välirauhan jälkeen suunnaten viestinsä suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja päättäjiä vastaan. Asema vaati kansanvaltaista hallitusta ja sotaan syyllistyneen virkamieskunnan puhdistamista. Vapausradio oli usein ensimmäinen suomenkielinen media, joka kertoi liittoutuneiden valvontakomission tulossa olleista vaatimuksista Suomen hallitukselle. Se tarjosi ideologista sisältöä suomalaisille kommunisteille, mutta myös valtiojohdon oli seurattava lähetyksiä pysyäkseen perillä tulevista haasteista. Tällä tavoin asema pystyi todennäköisesti vaikuttamaan suomalaisten ajatteluun ja myös toimintaan.

Suomen vapausradio lopetti toimintansa vappuna 1945. Se julisti tulleensa tarpeettomaksi Hella Wuolijoen noustua Yleisradion pääjohtajaksi.

Suomen vapausradiota ei pidä sekoittaa vuosina 1944–1945 toimineeseen saksalaismieliseen Vapaan Suomen radioon.