Suomen urheilu 1954
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1954 käsittelee vuoden 1954 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Veikko Hakulinen | Hiihto |
| 2. | Veikko Karvonen | Yleisurheilu |
| 3. | Matti Pietikäinen | Mäkihyppy |
| 4. | Voitto Hellsten | Yleisurheilu |
| 5. | Eeles Landström | Yleisurheilu |
| 6. | Arvo Viitanen | Hiihto |
| 7. | Ossi Mildh | Yleisurheilu |
| 8. | Kyösti Lehtonen | Paini |
| 9. | Juhani Järvinen | Pikaluistelu |
| 10. | Soini Nikkinen | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Siiri Rantanen | Hiihto |
| 2. | Mirja Hietamies | Hiihto |
| 3. | Eevi Huttunen | Pikaluistelu |
| 4. | Sirkka Polkunen | Hiihto |
| 5. | Marjatta Railio | Uinti |
| 6. | Seija Pöntinen | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylän suurajot kilpailtiin neljännen kerran ja voittajaksi ajoi Osmo Kalpala.[2]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi viisi virallista maaottelua. Uutena vastustajana oli toukokuussa Helsingin olympiastadionilla Skotlanti, jolle Suomi hävisi 1–2. Kauden ainoa tasapeli tuli kesäkuussa Helsingissä Tanskaa vastaan maalein 2–2. Ruotsille Suomi hävisi Göteborgissa 6–0 ja Helsingissä 1–10. Olavi Lahtinen ja Matti Hiltunen tekivät kumpikin maaotteluissa kaksi maalia. Vuoden loppupuolella maajoukkue vieraili Neuvostoliitossa ja pelasi siellä seura- ja kaupunkijoukkueita vastaan.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Turun Pyrkivä, hopeaa sai Kuopion Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[5]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen-mestaruuden voitti tamperelainen TBK, joka voitti helsinkiläisseura Karhu-Kissat ensimmäisessä loppuottelussa vieraissa 0–4 ja toisessa ottelussa kotonaan samoin lukemin. Pronssille sijoittui Hämeenlinnan Pallokerho.[6][7]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Helsingissä Ruotsille 0–3 ja voitti maaliskuussa Lappeenrannassa Norjan 3–0.[8]
- Suomen-mestaruuden voitti Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Lappeenrannan Veiterä ja pronssille sijoittui Oulun Palloseura.[9]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti seitsemännen peräkkäisen kerran Pantterit, hopeaa sai Sörnäisten NMKY ja pronssille sijoittui Työväen Mailapojat, kaikki kolme Helsingistä.[10][11]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Tarmo, hopeaa sai helsinkiläinen Kilven Urheilijat ja pronssille sijoittui Tampereen Pyrintö.[12]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Tauno Jaskari saavutti pronssia vapaapainin alle 57-kiloisten sarjassa.[13]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, kuusi hopeaa ja neljä pronssia eli yli puolet kaikista jaossa olleista mitaleista. Miesten 15 kilometrin hiihdossa Veikko Hakulinen, Arvo Viitanen ja August Kiuru ottivat kolmoisvoiton. Viestin kultamitalijoukkueeseen kuului neljäntenä lenkkinä Tapio Mäkelä. Mäkihypyssä Matti Pietikäinen ja Veikko Heinonen ylsivät kaksoisvoittoon. Miesten 30 kilometrillä Hakulinen ja Martti Lautala olivat hopealla ja pronssilla, ja 50 kilometrillä himmeämmille mitaleille hiihtivät Hakulinen ja Viitanen. Naisten 10 kilometrillä Siiri Rantanen sai hopeaa ja Mirja Hietamies pronssia, ja viestissä heidän kanssaan hopealle hiihti Sirkka Polkunen.[14]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.–29.8. Bernissä, Sveitsissä Suomi saavutti kaksi kultamitalia, kolme hopeaa ja neljä pronssia ja oli mitalitilastossa kuudes. Veikko Karvonen voitti kultaa maratonilla ja Eeles Landström seiväshypyssä. Hopeaa saavuttivat Voitto Hellsten 400 metrin juoksussa, Olavi Rinteenpää 3 000 metrin estejuoksussa ja Torbjörn Lassenius kymmenottelussa. Pronssille sijoittuivat Ossi Mildh 400 metrin aitajuoksussa, Jukka Piironen seiväshypyssä, Soini Nikkinen keihäänheitossa sekä Hellsten, Mildh, Rolf Back ja Ragnar Graeffe 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 45. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Pihlaja, s. 134
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 159, 161. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 374–375. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Suomen jääkiekkomuseo - tilastot, SM-mitalijoukkueet 1928-> urheilumuseo.fi. Arkistoitu 29.9.2018.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 33–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 489
- ↑ Pihlaja, s. 160–166, 439–441, 868–869
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 48–52, 56–57. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7