Suomen muinaismuistoyhdistys
| Suomen Muinaismuistoyhdistys | |
|---|---|
| Perustettu | 1870 |
| Toimiala | Tieteellinen julkaisu- ja valistustoiminta |
| Sihteeri | Eino Heikkilä |
| Puheenjohtaja | Elina Räsänen |
| Hallitus |
Johanna Enqvist (vpj.) Ville Hakanen Anna-Mari Immonen Sanna Teittinen Maria Vanha-Similä Teemu Väisänen |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Suomen Muinaismuistoyhdistys on alansa tieteellistä julkaisu- ja valistustoimintaa harjoittava yhdistys. Sääntöjensä mukaan sen tarkoitus on "edistää Suomen maan ja kansan sekä Suomen suvun ja sen asuma-alueiden [...] muinaisuutta valaisevia muinaistieteellisiä, kansatieteellisiä, taidehistoriallisia ja kulttuurihistoriallisia tutkimuksia, levittää tietoja oman maan muinaisjäännöksistä ja osaltaan vaikuttaa niiden suojelemiseen sekä herättää ja pitää vireillä kansan harrastusta muinaismuistoihinsa."[1]
Vuonna 1870 perustettiin Suomen Muinaismuisto-Yhtiö, ja alkujaan sen tavoitteena oli luoda edellytykset antikvaaristen muistomerkkien suojelulle ja muinaistutkimuksen käynnistämiselle sekä herättää kansan kiinnostus muinaismuistoja kohtaan. Yhdistyksen perustamisen aloitteentekijä oli J. R. Aspelin, ja kaikki sen 22 perustajajäsentä olivat alle 30-vuotiaita. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kutsuttiin kirjailija Zachris Topelius, jonka katsottiin antavan yhdistykselle tarvittavaa arvovaltaa.[2]
Perustajat murehtivat Suomen vanhojen linnojen ja kirkkojen huonoa kuntoa, ja yhdistyksellä oli merkittävä vaikutus lainsäädännön kehittämisessä ja hallinnon luomisessa. Ensimmäiseksi valtionarkeologiksi valittiin yhdistyksen sihteerinä toiminut J. R. Aspelin.[2]
Vuosina 1871–1901 yhdistys järjesti kahdeksan Suomen eri alueille suuntautunutta taidehistoriallista retkikuntaa, joilla rekisteröitiin taiteellisesti ja taidehistoriallisesti arvokasta ja mielenkiintoista aineistoa. Retkikuntiin kuului piirtäjinä nuoria taiteilijoita ja arkkitehteja, ja niitä johti useimmiten Emil Nervander. Tuloksena oli yli 3 000 piirrosta, akvarellia ja valokuvaa kirkoista, linnanraunioista, kartanoista ja esineistä. Viimeinen retkikunta käytti enimmäkseen kameraa. Retkikuntien työn tuloksia säilytetään Kansallismuseossa.[2]
Muinaistieteellisen toimikunnan perustamisen jälkeen Muinaismuistoyhdistyksen tehtäviksi jäivät erityisesti tieteellinen julkaisutoiminta ja valistustoiminta.[2]
Yhdistyksen puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zachris Topelius 1870–1875, 1878–1879
- Wilhelm Lagus 1875–1878
- K. E. F. Ignatius 1879–1885
- J. R. Aspelin 1885–1915
- Hjalmar Appelgren-Kivalo 1915, 1918–1919
- Theodor Schwindt 1916–1917
- Axel Olai Heikel 1917–1918
- Alfred Hackman 1919–1920
- Juhani Rinne 1920–1921
- Kustavi Grotenfelt 1921–1922
- U. T. Sirelius 1922–1923, 1924–1929
- Julius Ailio 1923–1924
- Björn Cederhvarf 1929–1930
- A. M. Tallgren 1930–1942
- Aarne Äyräpää 1942–1945
- Kustaa Vilkuna 1945–1962
- Ella Kivikoski 1962–1968
- Lars Pettersson 1968–1973
- Carl Fredrik Meinander 1973–1976
- Henrik Lilius 1977–1984
- Juhani U. E. Lehtonen 1984–1991
- Torsten Edgren 1991–1998
- Teppo Korhonen 1998–2004
- Helena Edgren 2004–2010
- Mika Lavento 2010–2016
- Pia Olsson 2016–2021
- Elina Räsänen 2021–
Lähde[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen muinaismuistoyhdistys ry:n säännöt Muinaismuistoyhdistys. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 18.1.2015.
- ↑ a b c d Historia: Puheenjohtajat Muinaismuistoyhdistys. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 18.1.2015.
- ↑ Yhdistyksen entiset toimihenkilöt Suomen muinaismuistoyhdistys. Viitattu 19.2.2022.