Suomen–Viron matkakortti

Suomen–Viron matkakortti oli Suomessa 1929–1940 käytössä ollut asiakirja, jolla Suomen kansalainen pääsi matkustamaan Viroon.

Säännökset matkakortista

Suomen–Viron matkakortista säädettiin asetuksella vuonna 1930. Samana päivänä annettiin asetus myös pohjoismaisesta matkakortista.

Suomen kansalainen oli oikeutettu matkustamaan 1930-luvulla Viroon sekä ulkomaanpassilla että Suomen–Viron matkakortilla.

Matkakortin hakeminen ja saaminen

Matkakortin antoi Suomen kansalaiselle sen paikkakunnan poliisiviranomainen, jossa asianomainen henkilö vakinaisesti asui. Matkakortti annettiin pyynnöstä vain henkilölle, joka oli tunnettu tai joka pystyi tyydyttävästi selvittämään henkilöllisyytensä. Matkakorttia oli henkilökohtaisesti pyydettävä. Matkakorttia ei annettu henkilölle, jolle vuoden 1927 passiasetuksen mukaan ei ollut lupa antaa esteettömyystodistusta ulkomaanpassin saamista varten.

Matkakortin voimassaolo

Suomen—Viron matkakortti oli voimassa kuusi kuukautta kortin antamispäivästä lukien, eikä sen voimassaoloaikaa saanut pidentää. Jos Suomen—Viron matkakortin haltijan vaimo ja viittätoista vuotta nuoremmat lapset halusivat matkustaa matkakortin haltijan mukana, heidän nimensä oli merkittävä matkakorttiin.

Viron kansalaiset Suomessa

Viron kansalaiset olivat oikeutettuja saapumaan Suomeen Suomen—Viron matkakortilla ulkomaanpassin sijasta.

Lainsäädäntö

• Asetus Suomen–Viron matkakortista, 28.6.1929/249, voimaan 1. heinäkuuta 1929
  • Valtioneuvoston päätös eräille postitoimistoille myönnetystä oikeudesta antaa Suomen–Viron matkakortteja, 28.6.1929/250, voimaan 28. kesäkuuta 1929
• Asetus Suomen–Viron matkakortista, 18.7.1930/265, voimaan 18. heinäkuuta 1930
• Asetus Suomen–Viron matkakortista, 6.9.1939/258, voimaan 10. syyskuuta 1939
• Asetus Suomen–Viron matkakortista annetun asetuksen kumoamisesta, 29.2.1940/71, voimaan 29. helmikuuta 1940.

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Matkakortit on Wikiaineistossa