Suomalaisten muuttoliike Etelä-Afrikkaan
Suomalaisten muuttoliike Etelä-Afrikkaan oli suurimmillaan 1890-luvun Witwatersrandin kultakuumeen ja buurisotaa seuranneiden vuosien välillä. Eero Kuparisen tutkimusten mukaan noin 1200 suomalaista muutti tuolloin Etelä-Afrikan eri valtioihin. Siirtolaiset muuttivat maahan pääasiassa tilapäisesti töihin. Suomalaisia osallistui buurisotaan Transvaalin joukoissa. Ensimmäinen maailmansota keskeytti muuttoliikkeen lähes kokonaan.[1][2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirtolaisuuden voimistuminen 1890-luvun lopulla johtui osittain Yhdysvalloissa 1890-luvulla vallinneesta talouslamasta, joka oli vähentänyt työvoiman kysyntää siellä. Etelä-Afrikan unionin vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan maassa asui 102 suomalaissyntyistä henkilöä. Suurimmillaan 1890-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Johannesburgissa asui samanaikaisesti noin 500 suomalaista. Kaupunki oli hyvin maahanmuuttajavaltainen: vuonna 1896 sen valkoisista asukkaista 88 prosenttia oli syntynyt Transvaalin ulkopuolella. Suomalaiset Etelä-Afrikkaan muuttaneet olivat pääasiassa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kotoisin ollutta maaseutuväestöä. Suurin osa siirtolaisista tuli Munsalasta, Pedersörestä ja Uudenkaarlepyyn maalaiskunnasta. Joitakin suomenkielisiä maahanmuuttajia lähti naapurikunnista, muun muassa Evijärveltä. Monet muuttajista olivat naimisissa, mutta naisten maastamuutto oli vähäistä.[1][2][3]
Suomalaiset työskentelivät nopeasti kasvavan Johannesburgin kaupungin rakennustyömailla kirvesmiehinä ja kaivoksissa kaivoskirvesmiehinä, räjäyttäjinä, koneenkäyttäjinä ja työnjohtajina. Toisin kuin Pohjois-Amerikassa, Etelä-Afrikassa ei ollut kysyntää ammattitaidottomalle eurooppalaiselle työvoimalle. Ammattimiesten päiväpalkka saattoi olla jopa 40-kertainen Suomessa maksettuun palkkaan verrattuna, mutta elinkustannukset Johannesburgissa olivat toisaalta erittäin korkeat. Työn löytäminen saattoi olla vaikeaa, ja työttömyyden uhka oli jatkuva. Alkoholinkäyttö oli yleistä siirtolaisten keskuudessa. Vuonna 1898 suomalaiset olivat mukana perustamassa Johannesburgiin yhteispohjoismaista luterilaista seurakuntaa, joka kuitenkin hajosi ruotsalaisten ja norjalaisten välisen unionikiistan vuoksi. Myöhemmin suomalaiset olivat mukana Den Svenska Gustaf Adolf Försämling -seurakunnassa. Buurisodan jälkeen kaupunkiin perustettiin myös Den Finska Klubben. Siirtolaiset lähettivät rahaa kotiseuduilleen tukeakseen nuorisoseuroja. Rahoilla ostettiin myös alttaritaulu Jepuan kirkkoon.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Eero Kuparinen: Maan alla ja päällä - suomalaista siirtolaiselämää vuosisadan vaihteen Johannesburgissa Migration-Muuttoliike. 1982. Viitattu 10.6.2024. (suomeksi)
- ↑ a b c Mikko Uola: Kirjat. Migration-Muuttoliike. 1991. Viitattu 10.6.2024. (suomeksi)
- ↑ a b Eero Kuparinen: An African Alternative : Nordic Migration to South Africa, 1815–1914 doria.fi. 1991. doria.fi. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)