Suomalaisten haploryhmän tyypit
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteenä on käytetty kyseenalaista mainetta saaneen Wiikin omakustanteita ja yksityis- ja keskustelusivustoja. Suhtauduttava varoen. |
Suomalaisten haploryhmän tyypit ovat geenitutkimusten mukaan isälinjassa tavallisimmin N1c1, I1 ja R1a[1], ja äitilinjassa H1f ja U5b[2][3]. Itä-Suomessa N on I:tä paljon yleisempi. Länsi-Suomessa I:tä N:ää on suunnilleen yhtä paljon[4]. Eri haploryhmät edustavat asutushistorian eri vaiheita.
Suomalaisille tyypillinen N1c1 on tullut Suomeen kaukaa idästä. Läntinen haploryhmä I ja naisten haploryhmät ovat peräisin jääkautisesta Euroopasta. R on tullut Keski-Aasiasta indoeurooppalaisten mukana.
Yleisimmät isälinjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]N on Pohjois-Aasialle tyypillinen. I1 on Skandinavialle, lähinnä Etelä-Ruotsille tyypillinen[7] R1a on itäisille indoeurooppalaisille tyypillinen. R1b on Länsi-Euroopalle ja Italialle tyypillinen.[8]
N1c on yleisin Itä-Suomessa. I1 on yleisin Länsi-Suomessa. R1a1 on yleisin Vaasan seuduilla. R1b on yleisin Vaasan seuduilla ja Etelä-Suomessa[9].
Itä-Suomessa N1:tä on 71 % ja I1:tä 19,5 %. R:ää on 9 %. Länsi-Suomessa N1:tä on 41 %, I:tä 45 %, R:ää 14 %[10].
Yleisimmät äitilinjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisäksi suomalaisilla naisilla esiintyy ainakin haploryhmiä T, I, K ja X[9].
H on eurooppalaisille tyypillinen. U5 on yleinen Länsi-Venäjällä.[13] H1 on yleinen Marokossa, Espanjassa, Ranskassa, Saksassa, Baltiassa ja Länsi-Venäjällä[14]. V on yleinen Pohjois-Skandinaviassa ja varsinkin pohjoisessa Länsi-Venäjällä.[15]. W on yleinen Romaniassa[16].
H on yleisin aivan lännessä ja yleisempi etelässä kuin pohjoisessa[17]. U on erityisen yleinen Pohjois-Suomessa, yleinen Itä-Suomessa ja harvinaisempi Länsi-Suomessa[18]. Myös V on yleisempi pohjoisessa[19]. W on suomalaisille tyypillinen haplotyyppi[20]. W on yleinen etelä-Suomessa, mutta hieman harvinaisempi läntisimmällä rannikolla[21].
Naisten haploryhmistä H, V, J ja U ovat R:n jälkeläisiä. X, I ja W ovat N:n jälkeläisiä[22].
Mitä haploryhmät kertoivat suomalaisten alkuperästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haploryhmien mukaan suomalaiset ovat tulleet Suomeen idästä ja lännestä.
Haploryhmä I levittäytyi Lähi-idästä jääkaudella Eurooppaan. I:n pohjoinen haara levittäytyi Skandinaviaan ja Suomeen Tanskan seuduilta jääkauden jälkeen. N1-mutaatio tapahtui tutkijoiden mukaan Etelä-Kiinassa tai lähialueilla noin 20 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen N-ihmiset vaelsivat pohjoiseen. N1c-mutaatio tapahtui Keski-Siperiassa noin 12 000 vuotta sitten. Sen jälkeen N1c-ihmiset vaelsivat Pohjois-Aasiaan ja levittäytyivät länteen Uralin seuduille ja tulivat sieltä Suomeen. Mm suomensukuisten udmurttien ja hantien perimässä on korkeita N1c-pitoisuuksia.[4] Nenetsien perimässä on paljon tyyppiä N2.
Naisten haploryhmän H oletetaan lähteneen eteläisestä Länsi-Euroopasta.
Suomalaisille tyypillisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimenomaan Suomessa esiintyy isälinjan N1c1, äitilinjan H1f ja tyyppi W. H1f:n yleisyys on 10 %. Suomessa on äitilinjan haploryhmistä enemmän U, W ja M[23]. U on Suomessa yleisempi kuin Euroopassa keskimäärin.[24]
Suomalaisten ja saamelaisten erot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sekä suomalaisilla että saamelaisilla on paljon isälinjan itäistä haplotyyppiä N. Saamelaisilla tyyppiä N on 42 %, tyyppiä R1a 21 % , tyyppiä I 31 % ja tyyppiä R1b 6 %[4]. Saamelaisten äitilinjoissa on haplotyyppejä U ja V 90%, kun suomalaisilla vain 20 %[25][26]. M on saamelaisilla yleisempi kuin itämerensuomalaisilla.
Suomalaisten ja unkarilaisten erot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka unkarin kieli on suomen sukukieli, se on suomelle kaukaista sukua. Samoin geneettisesti unkarilaiset ja suomalaiset ovat melko erilaisia. Unkarilaisissa näkyy Lähi-idästä ja idästä tulleet kansainvaellukset. Isälinjan tyyppi I kattaa 28 %. R1a 22 %, R1b 30 %. E3b 17 % ja J 3[27]. Unkarilaisilla ja suomalaisilla H on yleinen eurooppalaiseen tapaan, samoin U. Myös V:tä ja W:ta on. Mutta M:n yleisyys on 24 %, J:n 11,6 % ja T:n 10,3 %[25].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wiik, Kalevi: Genetiikkaa sukututkijoille, ja väestöjen juurtenetsijöille, 2009
- Wiik, Kalevi: Mistä suomalaiset ovat tulleet?, 2007
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maciamo: European Y-DNA haplogroups frequencies by region Eupedia. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Maciamo: Mitochondrial DNA (mtDNA) haplogroups frequencies by country in Europe, the Near East & North Africa Eupedia. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Suomalaisten itäiset äitilinjat Jaakko Häkkinen, 5.9.2011 (päivitetty 9.9.2011)
- ↑ a b c Wiik 2007, s 108
- ↑ http://www.wiik.fi/kalevi/Wiik_Haploryhma_I.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Kalevi Wiik Y-Haploryhmä I 2009
- ↑ Wiik 2009, s 32, 33
- ↑ Wiik 2009, s 35
- ↑ Wiik 2009, s 38
- ↑ a b Wiik 2009, s 39
- ↑ Wiik 2007, s 108, s 106
- ↑ Wiik 2009, s 42
- ↑ Wiik 2007, s 141, s 139
- ↑ Wiik 2007, s 141, s 181, s 179
- ↑ Wiik 2007, s 170
- ↑ Wiik 2007, s 171
- ↑ Wiik 2007, s 173
- ↑ [1]
- ↑ [2]
- ↑ [3]
- ↑ Wiik 2009, s 47
- ↑ [4]
- ↑ Wiik 2009, s 46
- ↑ Wiik 2007, s 142
- ↑ Wiik 2007, s 192, s 193
- ↑ a b Wiik 2007, s 192
- ↑ www.duodecimlehti.fi - HAKU www.duodecimlehti.fi. Viitattu 27.10.2016.
- ↑ Wiik 2007, s 105