Suomalais-Saksalainen seura
Suomalais-Saksalainen Seura (SSS) oli Suomen ja Saksan välisiä kulttuuripoliittisia yhteyksiä ensimmäisen maailmansodan jälkeen luonut ja ylläpitänyt suomalainen ystävyysseura. Se perustettiin vuonna 1918 maiden välillä Suomen sisällissodassa olleen aseveljeyden vanavedessä.[1] Vilkkainta seuran toiminta oli toisen maailmansodan aikana, jolloin se pyrki sitomaan Suomea entistä tiukemmin natsi-Saksan intresseihin. Tällöin sen toimintaan osallistui monia vaikutusvaltaisia suomalaisia. SSS päätettiin lakkauttaa syyskuussa 1944, kun sen ajama saksalaismielisyys kävi aikansa eläneeksi Suomen ja Saksan suhteiden katkettua.
Toiminta 1920- ja 30-luvuilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SSS:n toiminta koostui 1920- ja 30-luvuilla muun muassa Helsingin vapautuksen vuosipäivän juhlallisuuksien vietosta, esitelmätilaisuuksista ja yhteydenpidosta Suomessa asuviin saksalaisiin. Seura piti yhteyttä myös Saksassa asuviin Suomen sisällissodan veteraaneihin kuten kreivi Rüdiger von der Goltziin.[2]
Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan SSS oli yhteyksissä puolueeseen ja kutsui monia puolueen vaikuttajia vierailulle Suomeen. Saksalaismielisyys kuitenkin menetti asemiaan Suomessa 1930-luvun mittaan ja etenkin elokuussa 1939, jolloin Saksa solmi hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Viimeksi mainittu aiheutti runsaasti eroamisia SSS:stä. Seura pyrki palauttamaan suomalaisten Saksaa kohtaa tuntemia sympatioita, ja sen johtavat jäsenet kävivät neuvottelemassa Saksassa Heinrich Himmlerin ja Hermann Göringin kanssa Suomen asemasta.[2]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1940 SSS uudisti organisaatiotaan. Eri puolille Suomea perustetut alajaostot saivat aikaan sen, että seura alkoi muuttua elitistisestä ”herrakerhosta” kohti massajärjestöä. Vuonna 1943 seuralla oli 28 alajaostoa ja noin 4 300 jäsentä. Runsaat lahjoitukset takasivat SSS:n taloudelliset toimintaedellytykset.[2]
SSS oli mukana suomalaisten värväämisessä vapaaehtoisiksi Waffen-SS-sotilaiksi. Värväystoiminnasta keskeisessä vastuussa olivat seuran jäsenet Esko Riekki ja Pehr Norrmén.[2]
Jatkosodan aikana SSS piti yhteyttä suomalaisiin ja saksalaisiin hallitus- ja sotilaspiireihin ja pyrki lähentämään Suomen politiikkaa Saksaan. Seura myös kutsui paljon kansallissosialistia johtohenkilöitä Suomeen puhujamatkoille.[2]
SSS:n jäseninä oli monia Suomen politiikan, talouselämän, tieteen ja kulttuurin kärkinimiä. Heitä olivat muun muassa Edwin Linkomies (erosi jäsenyydestään tultuaan pääministeriksi keväällä 1943), Rolf Nevanlinna, Arvo Ylppö, Väinö Auer, Yrjö Reenpää, Antti Hackzell, Tyko Reinikka, Pehr Norrmén, Bernhard Wuolle, Erik von Frenckell, Yrjö Kilpinen ja Maila Talvio.[2]
Suhtautuminen kansallissosialismiin ei ollut SSS:n johtavien jäsenien keskuudessa yhtenäistä. Se vaihteli pidättyvyydestä aatteen avoimeen tukemiseen, mutta oli joka tapauksessa selvästi myötämielisempää kuin Suomessa yleisesti tuohon aikaan.[2]
Suomen ja Saksan suhteiden katkettua alkusyksystä 1944 SSS päätettiin lopettaa, koska seuran tarkoitus, kulttuurisuhteiden ylläpitäminen maiden välillä, ei ollut enää mahdollista. Seuran omaisuus lahjoitettiin Suomen kulttuurirahastolle Suomessa tehtävää suomen- ja ruotsinkielistä kulttuurityötä varten.[2]
Helsingin Suomalais-Saksalainen Yhdistys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1960 perustettu Helsingin Suomalais-Saksalainen Yhdistys (HSSY) kertoo jatkavansa SSS:n ”perinteitä ja toimintaa”. Yhdistyksen ”tarkoituksena on edistää suomalaisten ja saksalaisten keskinäistä tuntemusta ja ymmärtämystä” ja ”tutustuttaa suomalaisia Saksan ja saksalaisia Suomen yhteiskunta-, kulttuuri- ja talouselämään”. Se on myös suurin Suomi-Saksa Yhdistysten Liiton 34 jäsenjärjestöstä. Yhdistyksessä on noin 800 jäsentä, ja siihen voivat liittyä kaikki asiasta kiinnostuneet Suomen kansalaiset ja Suomessa asuvat saksalaiset.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lindblom, Katri: Kääntäminen, ideologia ja kääntämisen ideologia. (Pro Gradu) Tampere: Tampereen yliopisto, 2000. Teos verkossa (pdf) (viitattu 29. marraskuuta 2007). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h Jokisipilä, Markku: "Hitlerin avulla idän barbaareja vastaan": tulkintoja suomalais-saksalaisesta aseveljeydestä, s. 5–40. Turku: Turun yliopisto, 1998. ISBN 951-29-1336-4
- ↑ HSSY Etusivu Helsinki: Helsingin Suomalais-Saksalainen Yhdistys. Viitattu 29. marraskuuta 2007.